Pitkään mietin aihetta postaukselle. Ulkosauna kun on vielä kesken, talonmaalausprojekti myöskään ei juuri ole edennyt ilmojen vuoksi ja puutarhassakaan en sen kummempia ole tehnyt kun nyppinyt kuivuneita kukkia. Sisällä luultavasti tehdään tulevan talven aikana pientä pintaremonttia sitten. 😊

Rupesin sitten miettimään että eihän tämä minun blogi ole mikään sisustusblogi vaan nimensä mukaisesti kertoo arjesta täällä maaseudulla, miten päivät kuluu ja mitä kaikkea tulee puuhailtua.

Kerronpa siis viime päivien/viikkojen kuulumiset.

Miehellä on aikaa mennyt viime viikolla uuden ostoksen parissa. Nimittäin päälle viikko sitten haettiin marjastusauto meille. Siltä se kyllä näyttääkin, taas siis saapui yksi kaunokainen pihaan kun entiset sain puhuttua tuonne syrjempään piiloon pihasta.

Melko kiireistä on ollut, eikä esimerkiksi tämä viikko ollenkaan tavanomainen. Ensiksi käytiin tuo auto hakemassa viime viikonloppuna jostain kaukaa pohjoisesta, taisi olla Tervolasta. Silloin koirat meni hoitoon tietysti miehen vanhemmille, he ovat lomalla mökillä joten pojatkin menivät sinne. Koska miehellä on ollut töitä ja projektia aamusta iltaan ja minulla vuorotyö, appivanhemmat kysyivät voisiko pojat olla siellä heidän kanssaan kun eivät aikoihin ole olleet. Niinpä ne on pojat siellä lomailleet, koti on ollut todella tyhjän tuntuinen. 😔

Vielä pari päivää on ikävää kestettävä, koska tuo hieno marjastusauto ei ihme kyllä kauniista ulkonäöstään huolimatta ole ihan kunnossa.. Haisee niin kamalalle että päähän koskee kyydissä istua. Lähdemme sitten Kuusamossa käväsemään alkuviikosta kiekan hakemaan TOISEN tuommoisen auton jotta siitä saa sitten uuden moottorin.

Onhan sitä yhteistä vapaa-aikaa välillä ollut, melko vähänlailla vain mutta sitten on tehty yhdessä jotakin kun sellainen hetki on löytynyt. Yksi ilta käytiin läheisellä kodalla kokkailemassa ja samalla mustikoita poimittiin.

Kyyhkynrintaa, perunaa ja kanttarellikastiketta. Tästä on tullut jonkunlainen perinne, nimittäin ekoja kertoja kun täällä päin edes kävin miehen mukana niin hän teki tismalleen tätä ruokaa tulilla minulle. 🤭

Jälkiruuaksi mustikkamaitoa. Liikutaan aina yömyöhälle kun illalla vasta keritään lähteä liikenteeseen. Alkaa jo syksylle tuntua kun illat alkaa hämärtymään ja pääsee marjastamaan sekä sienestämään. 😍

Ainahan ne reissut ei ihan putkeen mene, yhdellä marjareissulla auto sanoi sopimuksen irti ja käveltiin kotiin. Ei siinä, kauniit maisemat täällä yölläkin on.

Omasta pihasta on salaattia riittänyt, niin meille kuin kanatyttösillekkin joka päivä. Kurkkuja myös hyvin tulee, osan jo laitoin tekeytymään maustekurkuiksi.

Kanoille kuuluu hyvää, kuulemma mukamas liikaa lellin tyttöjä, mutta on ollut ihana huomata miten ne ei enää ole arkoja ja ottaavat kontaktia kun höpöttelee ja juttelee. Myös päällepäin ovat muuttuneet, höyhenet on tuuhentuneet huimasti siitä kun he meille muuttivat isosta kanalasta.  Joka päivä näyttää nurmikko, heinät, porkkanat ja leivät maistuvan perusruuan lisäksi. Ruuantähteet annetaan myös. Pari kertaa viikossa keittelen perunoita tai makaroonia. 💛

Ja viime viikonlopun menojen aikaan onneksi jälleen ihana naapuri kävi tyttöjä katsomassa ja hoitamassa. ❤️ Minua jo vähän ahdisti tuleva syksy että joutuuko kanoista luopumaan. Mutta aikani vihjailtuani siitä kuinka tyttöjä ei voida hävittää koska ne ovat oikeasti ihan rakkaiksi tulleet, tytöt ilmeisesti saavat sitten talven ajaksi asunnon navetasta! 😍

Eli semmoista, aika hektistähän tämä elämä tahtoo välillä olla mutta ei käy aika pitkäksi. 😊