Minimalismista

Minimalismi on elämäntapa, joka tarkoittaa vähällä elämistä. Se on myös sisustuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan sisustuksen askeettista esteettisyyttä. Minimalismilla tarkoitetaan myös yksinkertaista ja tyhjää tilaa, olkoot se kalenterissa, arkirutiinissa tai kirjahyllyssä. Kodin tavaramäärässä puhuen minimalismi on sitä, että pyritään elämään mahdollisimman vähällä ja pyritään löytämään jokaisesta tavarasta joko suurta iloa tai tarpeellisuutta.

Keskiarvona ihminen omistaa noin 3000-5000 tavaraa. Silti suurin osa omistaa jopa 10 000 tavaraa huomaamattaan. Verrattuna extrememinimalisteihin, jotka omistavat parhaimmillaan vain 15 tavaraa, voidaan todeta, että vähällä todellakin pärjää. Ei ole tarpeellista kilpailla vähemmän omistavan kanssa, vaan tarkoituksena on itse ymmärtää tavaramääränsä ja nähdä, mitkä tavarat oikeasti tuovat iloa ja helppoutta omaan elämään. 

Minimalismissa ei ole äärimmäisiä sääntöjä. Jokainen löytää oman tapansa elää minimalistisemmin eikä oikeaa ja väärää ole. Minimalismin tarkoituksena on löytää onnellisuus vähäisemmästä sekä vapautua tavaroiden tuomasta vastuusta. 

Omistaminen

Tavaroiden omistaminen määrittää paljon sitä, mitä olemme. Keräilemmekö jotakin vai halutaanko omistaa mahdollisimman vähäsen. Minimalistista elämäntapaa harrastavat ihmiset voivat vähäisen tavaran myötää paremmin, koska heillä on vähemmän tavaraa, josta pitää huolta. Jokainen tavara, mitä valitsemme elämäämme on myös taakka, josta täytyy pitää huolta. Tavaralle tulee etsiä käyttötarkoitus, säilytysratkaisu, ja sitä tulee huoltaa tarvitsemallaan tavalla aika ajoin. Suuren tavaramäärän omistamisessa kaikki aika saattaakin pian karata vain tavaroiden huoltamiseen. Vähemmän tavaroita, enemmän vapautta. 

Jos jokaisella omistamallamme tavaralla olisi vain funktionaalinen tarkoitus, emme omistaisi paljon mitään. Haluamme kumminkin elämästämme helpompaa ja kodistamme enemmän meidän näköisen, jolloin tarpeemme tavaramäärän suhteen kasvaa. Jos taas ostamme tavaroita vain itseilmaisun välineiksi, tavarakokoelmamme kasvaa aivan liian suureksi (Fumio Sasaki). Onko tavaralla tuotu minäkuva juuri se, mitä halutaan korostaa vai voisiko sen saada muillakin keinoilla?

Kaikki tavara mitä omistamme kertovat siitä, mitä arvostamme elämässä. Extreme minimalistit arvostavat tavaroiden vähäisestä määrästä saatua vapautta. Keräiliä taas arvostaa kokoelmaansa ja on yksi elämäntyö kasvattaa kokoelmaa. Mikään ei ole oikea tai väärä tapa elää omistamiensa tavaroiden kanssa, mutta tärkeintä omistamisessa on se, että pystymme itse hallitsemaan määrää ja olemme tietoisia omaisuudestamme.

 

70% täyttötarve

Sanotaan, että suuret kaapit ja iso koti antavat lisää tilaa säilytykseen. Ihanteena olisi, että tällä haalitulla tilalla saataisiin väljyyttä kodin ja kaappien järjestämiseen, mutta todellisuudessa suuremmat neliöt tekevät hallaa tavaranhallinnalle. Ihmisellä on 70% täyttötarve, mikä tarkoittaa visuaalisen silmämme määrittämää tilaa. Tyhjät hyllyt eivät miellytä, vaan ne pitää täyttää jollakin. Siksi enempi tila kerryttää myös enemmän tavaraa alitajuntaisesti. Piakkoin omistetaan omakotitalon lisäksi autotalli, kolme varastoa ja vanhempien ullakko täynnä tavaraa.

Mitä pienempi koti, sitä vähemmän tavaraa ja sitä vähemmän tavaroista huolehtimista. Pienemmässä kodissa on omat rajansa tavaran haalinnassa ja kodin ylläpito ja siivoaminen on näin paljon helpompaa. Jos tilaa on liian vähän, voi palata miettimään tavaramääränsä raivaamista tai keksiä kotiin sopivan säilytysratkaisun. Säilytyskalusteita on turha hankkia määräänsä enempää, jos haluaa pitää tavaramääränsä aisoissa. Tai sitten pitää oppia sietämään tyhjää tilaa.

Halu vs tarve

Nämä kaksi sanaa edustaa eri asioita. Puheissa kuulee yleensä puhuttavan jonkun tavaran tarpeesta, vaikka se todellisuudessa paljastuu vain haluksi. “Tarvitsen uuden mekon” ei pidä paikkaansa, jos kaapista löytyy 10 täysin kelvollista ja ehjää mekkoa. Tällöin puhe on halusta. Jos taas kaapista löytyy yksi koinsyömä ja yksi kutistunut mekko ja uusi pitäisi hankkia ystävän häihin, tällöin taas puhutaan tarpeesta.

Jokaisen tavarahankinnan kohdalla tulisi pohtia, onko tarve oikea. Varsinkin, jos halutaan päästä hallittavaan tavaramäärään. Kun tarpeiden ja halujen eroavaisuutta alkaa ymmärtää, huomataankin pärjäävämme yllättävän vähällä. Olisiko hyvä käyttää 20 mustekynää pois ennen kuin sijoittaa uuteen kivemman väriseen?

Haluja saa ja pitääkin olla. Olisi tylsää ostaa aina vain tarpeeseen. Tällöin on hyvä miettiä halun funktiot eli olisiko halusta jotakin muutakin hyötyä. Esimerkiksi halussa ostaa uusi takki voi piillä esimerkiksi väritoive tai ominaisuuksia, jotka käy tiettyihin tilanteisiin. Jos halu mietityttää tarpeellisuudessaan, ennen hankintaa voi käydä läpi kategorian tavarat, sopisiko joku niistä haluun tai olisiko mahdollista lainata läheiseltä kyseiseen tarpeeseen.

 

Minimalismi vs materialismi

Meitä on kahdenlaisia: niitä jotka rakastaa tavaroita, ja niitä joille materialla ei ole niinkään merkitystä. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö minimalisti ei voisi rakastaa tavaroita. Usein minimalistit ovat nimenomaan niitä, ketkä haluaa omistaa vähän, mutta vain itselleen parasta. Tällöin käydään läpi pitkä vertailu ja tutkiminen ennen tavaran hankintaa. Tavara myös palvelee käyttäjäänsä pitkään, kohta hankinta on ollut tarkkaan harkittu. Toiset taasen ovat onnellisia siitä, että ei ole joutunut ostamaan yhen yhtä vaatetta, koska sukulaiselta saa aina tarpeeseen käytetyn tavaran. 

Minimalismi viittaa elämäntyyliin, jossa halutaan omistaa vähän tavaraa ja vaalitaan yksinkertaisuutta. Tämä elämäntyyli sopii heille, ketkä nauttivat helposta kodista ja saattavat jopa stressaantua liian suuren tavaramäärän tuomasta taakasta. Minimalismissa tehdään harkittuja valintoja omaisuuden suhteen ja tavoitteena on joko kerätä omaisuutta kuluttamalla vähemmän tai saada mielenrauhaa vain tarpeellisista tavaroista ympärillään.  Minimalismilla voidaan tarkoittaa myös yksinkertaistettua tyyliä esimerkiksi designessa, sisustuksessa tai arkkitehtuurissa.

Materialismilla tarkoitetaan tavaroiten tuoman hyödyn onnea. Yleensä materialisteiksi kutsutaan ihmisiä, jotka omistavat todella paljon tavaraa tai omistavat kaiken, mitä haluavat. Materialismi silti on elämäntapa, jonka voi hyväksyä myös minimalisti. Materialisti voi esimerkiksi omistaa vähän, mutta haluaa tehdä tarkan tutkimuksen ja rahallisen investoinnin tiettyyn tavaraan, jota käyttää ja hoitaa joka päivä parhaalla mahdollisella tavallaan. 

Maksimalisti on sitten asia erikseen. Tällä termillä viitataan elämäntyyliin, jossa more is more ja halutaan kaikessa materiaalissa vain kalleinta, parasta tai paljon. Maksimalisti voi olla myös elämäntyyli, jossa eletään maksimaalisella tavalla: täysillä.

 

Vain lemppareita

Kuvittele koti, jossa jokainen tavara on sinun lempitavarasi. Jopa hammasharja, jolla on ilo pestä hampaita aamuin illoin. Montako tavaraa omistaisit tällöin? Voimme sanoa jokaisen turhankin asian olevan itselle tarpeellinen ja pitävän paljon muistoja – eihän sitä silloin voi pois heittää. Mutta koti, jossa on vain lempitavaroita ajatuksena kutkuttelee itse kutakin. 

Jos jokainen omistaisi vain lempitavaroitansa, huoltaisimme niitä varmasti rakkaudella ja tavara myös palvelisi elinkaarensa loppuun asti. Monilla on luontainen taipumus vaihtaa parempaan tai päivittää tyyliään tavarassa kuin tavarassa. Tässä ei ole mitään huonoa. Hyvin huolletut ja rakastetut tavarat ovat myyntikuntoisempiakin, jos välillä haluaa vaihtelua elämäänsä.

Kun jokin itselleen mieleinen joskus päätyy elinkaarensa päähän, voi olla raskauttava tai innostava ajatus tehdä uusi harkittu hankita entisen tilalle. Vanhasta ja hyvin palvelleesta lempitavarastaan voi olla vaikea päästää irti, mutta tässä tapauksessa on hyvä olla kiitollinen tavaralle ja ajatella, että uuteen päivittäminen on kuin oman elämän upgrade – vielä parempi versio minusta. Varovaisesti tämän ajatuksen kanssa, ketkä ovat taipuvaisia päivittämään jatkuvasti omaisuuttansa!