Extreme minimalismi iski (taas)

Aloin kutsumaan itseäni minimalistiksi joskus AMK-opiskeluaikoinani, olisiko ensimmäinen innostus tullut vuonna 2014, kun muutin omaan asuntooni. Pieni ja sievä yksi oli parhaimmillaan, kun kerrankin kotona oli vain ne tavarat, joita tarvitsin. Omistin silti sikana korkokenkiä ja vaatteita, mutta muuten kodin tarvikkeet ovat olleen oman kotini alusta saakka suht minimissä.

Kunnon minimalismi räjähti niin minun kotona kuin maailmallakin joskus 2016-17 paikkeilla ja omasta kotoani lähti suunnilleen 60% tavaroista. Istuin monta päivää esimerkiksi skannaamassa kaikki tärkeät paperini digitaaliseksi katsellessani samalla leffoja ja sarjoja. Vähitellen myin, lahjoitin ja heitin kierrätykseen kaikki, mikä tuntui epämääräiseltä taloudessani.

KOHTI EXTREMEÄ

Nyt tavarasta ja rahasta enemmän oppineena minimalismi on iskenyt ihan uudella lailla. Ihan extremenä. Olen ollut noista raivauspäivistä lähtien vähäisen tavaran ystävä, mutta nyt asuessani puolisoni kanssa ekassa yhteisessä kodissa, tuntuu että silti kamat on koko ajan levällään. Saattaa johtua pitkälti myös keskeneräisestä kodista, mutta aivan varmasti nuillekin seikkaileville kamoille on oma paikkansa. Vai onko?

Meillä ollessa lähitulevaisuuden haaveena muuttaa liikkuvaan kotiin, olen alkanut prepata omaisuuttani jo nyt. Sama homma jatkuu: myyn, lahjoitan ja heitän pois. Ja nyt radikaalilla kädellä. Tekisi mieli jossain vaiheessa sanoa, että elämme 300 tavaralla. Mikä on aika kunnianhimoista, mutta inspiroivaa.

Mietin jokaisen joulukoristeen ja kynttilänkin kohdalla, tarvitsenko oikeasti tätä. Välillä tuntuu, että tämä on minulla pakkomielle tällä hetkellä, mutta annan tämän olla vaihe. Selkeästi minulla on epämääräinen tavoite ja työstän sitä viikottain eteenpäin sopivalla tahdilla.

RAHAHANAT KIINNI

Rahasta puhuttaessa, olen puolen vuoden sisällä tienannut myymilläni tavaroille legit yli 1000€. On ollut kirppispöytää ja toria, mutta se hyvä puoli mussa ainakin on, että olen myynyt hyvin huollettua laatutavaraa.Tori-tilillä kilahtaa melkein päivittäin joku osto ja minähän vien paketin pikimmiten postiin. Alkaa tuntua jo verkkokaupalta tämä toiminta. Mutta siitä on tullut päivä päivältä helpompaa, kun kirppismyyntiä on jo harrastanut vuosia.

Minulla on nyt myös ostolakko siinä mielessä, että pyrin elämään hyvin nuukasti. Minulla on lista asioita, joita haluan ostaa, mutta haluan harkitsen tällä kertaa (oikeasti) tarkkaan ennen kuin ostan. Tämäkin ajatus pamahti viime vuoden puolella kun hoksasin, montako tatuointia olisin voinut jo hankkia tai paljonko mulla olisi rahastoissa säästössä tärkeämpiä asioita varten. Olen monesti aloitta nyt tämä ”en osta mitään”-vaiheen ja hurahtanut jo ekan kuukauden aikana nettikaupoille. Mutta tällä kertaa tuntuu, että asia on eri. Mulla on tavoite mihin säästää: yksinkertaisempaan seikkailuelämään.

Rupesin tavaraa myydessäni myös pohtimaan aina jokaisen tavaran kohdalla, miksi aikoinani hankin sen. Aikalailla aina vastaus oli: koska sillon niin kovasti halusin sen. Ja siihen joku ihme selitys.

Onneksi minulla on ostelun suhteen myös yksi harhautus: minun täytyy itse hankkia rahani yrittääjänä. Vuoden vaihteen ollessa aina nahkeampi, ei ole ollut mistä tuhlata kun töitäkään ei ole ollut. Nyt käytän aikani vaikka tämän blogin kirjoittamiseen tai muuhun luovaan ja tuottoisaan työhön, enkä hengaile nettikaupoissa miettimässä, mitä kovasti ”tarvitsisin”. Tällä hetkellä en tarvitse mitään. Ainoastaan haluan. Vielä kun saman saisi tehtyä someskrollailulle niin olisin ihan kuningas.

MIHIN PYRIN?

Extreme minimalismissa omistetaan oikeasti vain tyyliin päällä olevat vaatteet, hammasharja ja kattila. Lattiallakin on ihan ok nukkua. Ei tähän en pyri. Pyrin vain vähentämään tavaramääräni niin pieneen, että tarvitsen joka ikistä asiaa. Esimerkiksi kapselivaatekaappini on muotoutunut nyt sellaiseksi, että kun jotain menee rikki tai kulutan loppuun (tämänkin on haaste), sitten vasta tarvitsee ostaa uusi. Aina on tarpeita ja ostoslistani on average, mutta siellä ne odottelee kunnes löydän täydellisen.

Kodin tavaroissa pyrin vähentämään niin, että asiat mahtuu tiettyyn paikkaan. Isohkossa kodissa tavaroita kyllä mahtuu ympäri ämpäri, mutta opettelen samalla sietämään tyhjää tilaa. Ylähylly on ihan ok olla pelkkä pölynkerääjä. Joissakin tavaroissa taas mietin rehellisesti, että onko tämä vain just in case vai tulenko oikeasti kaipaamaan tätä. Puhun tällä hetkellä silitysraudalleni, jota en koskaan käytä.

Tulen antamaan vinkkejä ja inspiraatiota jatkossa minimalistiseen kotiin ja säilytykseen. Haluan vain saada kodin ensin kuvauskuntoon niin paljon mielummin esittelee silloin paikkoja.

Eipä siinä. Inspiroivaa

Terkuin
Emma