Kuulumisia

Keskenmenohan se sitten oli. Eipä juuri tehnyt mieli enää kirjoitella sen jälkeen. Teksti olisi saattanut olla melko synkän sävyistä, enkä halua luoda sellaista sisältöä. Muutenkaan ei kirjoittaminen silloin oikein innostanut. Perjantaina saimme tietää ja tiistaina se meni kesken. Koko elämä ja ajatusmaailma mullistui muutamaksi päiväksi ja sitten kaikki se ilo ja riemu ja onnellisuus otettiin pois. Olin aika maassa, itkeskelin vain.

Raskaus oli puhdas vahinko, mutta maailman ihanin ja onnellisin asia. Päätimme jättää ehkäisyn kokonaan pois ja toivoa uutta mahdollisuutta pian uudestaan. Heti ei tärpännyt uudestaan, kesäkuussa sain ensimmäiset kuukautiset keskenmenon jälkeen. Nyt oli helppo hahmottaa koska seuraava ovulaatio olisi.

Ovulaatiolaskurin mukaiset kaksi hedelmällisintä päivää jäi olosuhteiden vuoksi käyttämättä. Juhannuksen jälkeen olin lähdössä mökkeilemään ystävieni kanssa melko kosteissa tunnelmissa. Juomat oli jo katsottu valmiiksi, mutta halusin varmistaa testillä, ettei nyt kuitenkaan olisi voinut jo onnistaa.

Kaksi viivaahan sieltä sitten ilmestyi. Raskautta osoittava viiva oli niin haalea, etten uskonut tulosta todeksi. Lähdimme mieheni kanssa vielä torstai iltana apteekkiin ostamaan kaksi uutta testiä. Kuukautiseni eivät olleet edes myöhässä vielä tässä vaiheessa. Ostin testit, jotka lupailivat näyttää tuloksen jo 6 päivää ennen kuukautisten pois jääntiä. Ohjeissa sanottiin, että tällaisessa tapauksessa testi tulisi tehdä aamupissasta.

Nukuin huonosti. Herättyäni tein testin. Haalea toinen viiva ilmestyi tälläkin kertaa. Uutinen ei tällä kertaa herättänyt samanlaisia tunteita. En ole vieläkään pystynyt innostumaan tästä. Suurimpana tunteena on pelko siitä, että nyt käy samoin kun viimeksi. Tästä syystä olen koittanut sulkea koko asian mielestäni.

Viinat jäivät tietenkin kotiin ja esitin mökillä juovani juomalla alkoholittomia siidereitä ja eri makuisia kivennäisvesiä lasista. Raskaus näkyy nyt elämässäni oikeastaan ainoastaan sillä, että syön raskausvitamiineja ja vältän kiellettyjä ruoka-aineita. En ole antanut itselleni lupaa ajatella asiaa sen enempää.

Huomenna tulee täyteen 5 viikkoa. Viimeksi keskenmeno tuli 5+ 5 viikolla. Saa nähdä tuntuuko sen jälkeen varmemmalta. Neuvolaan olen jo soittanut ja saanut ensimmäiset ajat elokuulle. Nyt ei auta kuin odottaa, toivoa ja rukoilla parasta.

Tein kolmannen testin vielä viikkoa myöhemmin. Tällöin testin toinen viiva oli jo edellisiä selkeämpi.

Perhe Raskaus ja synnytys

Pelkoa, ahdistusta ja stressiä

Kai pahinta tavallaan koko ajan pelkää. Heti positiivisen tuloksen tultua iski mieleen myös suuri pelko siitä, mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Sitä yrittää hokea itselleen, ettei maailma siihen sitten lopu, vaan aina voi yrittää uudestaan, mutta hokeman toisto ei poista pelon tunnetta. Suurin unelma on jo melkein käsin kosketeltavissa, siitä on testin kautta saanut varmistuksen, mutta silti tiedossa on, että maaliviivaan on vielä esteitä täynnä oleva usean kuukauden mittainen matka.

Tiistaina, vain neljä päivää positiivisten testien jälkeen alkoi ruskea vuoto. Mieli valahti heti synkäksi ja puhelimen näyttö täyttyi erilaisten googlausten tuloksista. Tieteisartikkeleita ja naisten kokemuksia pursuavia keskustelupalstoja. Toiset tekstit antavat toivoa, toiset vetävät mielen vielä syvempiin syövereihin.

Kai koko raskaus on vahvasti uskon asia. Pitää vain jaksaa uskoa ja luottaa, että kaikki on kunnossa vaikka varmuutta asiasta ei voikaan välttämättä ihan heti saada. Soitin tänään neuvolaan ja odotan sieltä takaisin soittoa. Koska olen näin alussa, ei sykettä kuuluisi kuitenkaan, joten ymmärtääkseni minun tulee vain odottaa tietämättömyydessäni seuraavat kaksi viikkoa.

En tunne kipua, mutta vatsassa kyllä tuntuu hyvin poikkeukselliselta. Vähän menkkakipujen tuntuista tunnetta (itse en siis kärsi varsinaisesti kivuista menkkojen aikaan). Aika epämukava tunne tarkemmin ajateltuna.

Vuoto on yön aikana muuttunut verisemmäksi… Vatsassakin tuntuu epämiellyttävää tunnetta koko ajan enemmän.Kipua en kyllä vieläkään sanoisi tuntevani.

Sain neuvolasta takaisinsoiton. Kehottivat minua seurailemaan tilannetta. Verinenkin vuoto alkuraskaudessa on ihan normaalia, mutta jos vuoto yltyy tai kivut pahenevat tulisi hakeutua terveyskeskukseen. Verikokeet otettaisiin parin päivän välillä, jotta nähtäisiin, onko raskaushormoni laskussa. Lasku tietäisi keskenmenoa.

Uin melko syvissä vesissä tällä hetkellä. Outoa miten vielä viikko sitten en edes tiennyt olevani raskaana, ja nyt koko maailma tuntuu murenevan. En osaa edes kuvitella miten hirveältä keskenmeno tuntuu, kun raskaus on ehtinyt jo paljon pidemmälle.

Yritän hokea itselleni, että vuoto on normaalia eikä kaikki välttämättä olekaan huonosti, mutta äärimmäisen vaikealta se tuntuu. Täytyy nyt vain seurailla olotilaa ja mahdollisesti hakeutua verikokeille, edes oman mielenrauhan säilyttämiseksi.

Haluaisin kovasti soittaa ystävälleni, joka on aikoinaan kokenut keskenmenon ja kysellä häneltä tarkemmin miten se hänellä tapahtui ja millä viikolla. Haluan kuitenkin vertaistukea enemmän pitää kiinni uskosta, että kaikki on hyvin ja pitää pienen salaisuutemme vielä muiden korvista. Nyt ei auta kuin rukoilla, että kaikki olisi hyvin aina raskauden loppuun ja koko pienen ihmeemme pitkän ja terveen elämän loppuun asti.

Perhe Oma elämä Raskaus ja synnytys Ajattelin tänään