Positiivista tulosta seuranneet päivät
Positiivinen tulos tuli perjantaina 29.4.22. Tai siis positiiviset tulokset. Kello oli tietysti omalla tuurillani jo sen verran, ettei neuvolaan enää voinut soitella. Ei auttanut muu kuin odotella maanantaihin asti.
Olen herkästi innostuvaa sorttia, ja jos kohdalle sattuu maailmaa mullistava, käsittämättömän ihanin asia, on innostusta hyvin vaikeaa pitää sisällään. Olen myös vannoutunut snapaddikti. Tavalliseen tapaani olisin heti halunnut julkaista testien kuvat kaikille ystävilleni. Noh ehkä nyt tässä tilanteessa olisi kuitenkin hyvä vähän odottaa. Edes varmistusta lääkäriltä.
Rakkaimmalle ystävälleni minun oli kuitenkin jo aivan pakko soittaa vielä samana päivänä. Hän kuulosti ja myös myönsi olevansa järkyttynyt, mutta onnellinen puolestamme.
Seuraavana aamuna heräsin valtavaan onnellisuuden tunteeseen. Se on totta. Olen raskaana. Kävimme Vapun ja ilouutisemme kunniaksi ostamassa Alkosta ihan alkoholitonta kuohuvaa minulle ja alkoholillista miehelleni. Kilistelimme ja minä ramppasin vessassa. Ajattelin edellisillan järjettömän veden juonnin vaikuttavan vieläkin, mutta sittemmin huomasin, että virtsaamisen tarve on kyllä ylipäätäänkin noussut.
Huomasin myös rintojeni kasvaneen, niistä oli tullut jotenkin terhakammat. Omaan melko pienet rinnat, joten ero oli helppo huomata. Arkuutta niissä oli ollut jo useamman päivän, mutta olin olettanut sen johtuvan normaalista kierrosta. Mieheni kertoi muutamaa päivää myöhemmin huomanneensa rintojeni muutoksen jo ennen testien tekoa, muttei ollut kuitenkaan sanonut asiasta aikaisemmin mitään.
Tapasin päivällä ystäviäni Vapun juhlinnan merkeissä. Kukaan ei onneksi kiinnittänyt huomiota juomattomuuteeni. Paloin halusta kertoa, mutta hillitsin itseni. He kuulevat kyllä asiasta, kun hetki on oikea. Kotiin oli ihana palata. Oman miehen kainaloon, oman pienen salaisuutemme äärelle.
Vapun päivänä suuntasimme mieheni osoitteeseen. Asumme vielä toistaiseksi erillään, mutta eiköhän tämä pieni tulokas nyt saa vähän vipinää muuttopuuhiimme.
Eräs korostunut alkuraskauden oire kohdallani on ehdottomasti mielialojen vaihtelu ja vielä itselläni erityisesti herkkyys. Olen luonteeltani jo valmiiksi herkkä ja itken aina kaikissa surullisissa elokuvissa. Nyt purskahtelen itkuun aivan varoittamatta kaikenlaisista asioista. Välillä itken onnellisuuttani, välillä sitä mitä jos kaikki ei menekään hyvin.
Aloin jo viikonloppuna opiskella myös terveyskirjaston äitiysopasta. Kyllä naisen kroppa vaan on ihmeellinen. Enpä ole ennen raskauteen näin tarkasti tutustunut, mutta hämmästyttävää miten paljon kaikkea naisen kropassa tapahtuukaan. Kaikenlaisia vaivoja ja ongelmia näyttäisi olevan luvassa ihan olan takaa. Onneksi maalissa odottaa maailman ihanin palkinto.
Googlailujeni mukaan olen nyt 5 + 5 viikkoa raskaana. Laskettuaika on joulukuun 29.päivä. Mielenkiintoiseksi menee kumpana vuonna vauva syntyy. Sain googlailluilleni myös varmistuksen maanantaisesta puhelusta neuvolaan.
Soittoaika neuvolaan oli vasta iltapäivällä. Odottavan aika tuntui pitkältä. Sain jätettyä soittopyynnön, mutta takaisin soitto tuli vasta neljän jälkeen kun en enää edes osannut odottaa sitä samalle päivälle. Puhelussa käytiin nopeasti perus terveydentilaani läpi. Hoitaja kehotti minua syömään foolihappolisää, jota lähdinkin puhelun päätteeksi apteekista hakemaan. Sain sähköiseen äitiyskorttijärjestelmään tunnukset sekä ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin toukokuun puolenvälin jälkeen.
Ilta kului järjestelmän esitietolomakkeita täytellessä. Vastailimme kyselyihin alkoholinkäytöstä, ruokavaliosta, liikunnasta ja voimavaroistamme.
Jokaisena aamuna olen testien teon jälkeen herännyt valtavaan onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteeseen. Malttamattomuus ja kärsimättömyyteni nostavat myös valtoimenaan päätään. Olisipa jo maanantai (jolloin sain soitettua neuvolaan), olisipa jo ensimmäinen neuvolakäynti, olisipa jo raskauden ensimmäinen kolmannes ohitettu, olisipa jo rakenneultra, olisipa jo äitiysloma, olisipa jo vauva sylissä terveenä. Jäämme odottamaan.