Ihana some.

Ihan ekassa postauksessa mainitsin, että tää on aika epämukavuusaluetta kirjoitella julkisesti ajatuksia. Ala-asteella piilottelin kirjoitusvihkoja viimeiseen asti, en tiedä miksi. Kai sitä pelkäsi vaan mielipiteitä, varsinkin niitä huonoja. Halusin kirjoittaa, mutten halunnut niitä kenenkään lukevan. Kamalinta olisi ollut, jos opettaja ois lukenut keskeneräisen työn tai sanonut miten sitä olisi pitänyt muuttaa.  Nyt nousee mieleen kunnon fläsärit pulpetille heittäytymisestä.  Hah. Palaute on paljon helpompi lukea piilossa.

Oon paljon pohtinut tätä somen olemassaoloa ja sen merkitystä itselle. Joskus tekisi mieli poistua sieltä kokonaan ja keskittyä¨oikeeseen¨ elämiseen. Soimaan itseäni siitä, että puhelin on paljon kädessä turhaan. Erään äitikolleegan kanssa jutellessa hän kertoi harrastavansa somea. Hetken mietin, että mitäs ihmettä se somen harrastelu on? Kunnes tajusin, että sitä sisällöntuottamista! Voisinko siis puhelin kädessä tehdä jotain järkevää ja kehittävää?

Tällä blogilla ei siis ole sen suurempaa tavoitetta (ainakaan vielä), haluan  kehittyä sisällön tuottamisessa ja parantaa omia viestintätaitoa ja etenkin suomenkieltä unohtamatta. Kivikovat vinkit ja palautteet kehiin.

Sitten, kun on enemmän aikaa (eikä aina sen jälkeen kun vauva on saatu nukkumaan) niin on tarkoitus paneutua tämän wordpress pohjan opetteluun sekä sivuston visuaaliseen kehittelyyn. Googlen hakukoneoptimointi keikkuu myös opeteltavien juttujen listalla.