Tää viikko on mennyt melko kiireellä. Taidetaan elää ruuhkavuosien alkuaikoja. Vauvan harrastukset, työ ja kotityöt. Ei sitä oikein muuta kelloon mahdu. Toisaalta ihan super ihanaa, mut toisaalta surullista, kun se vauva-aika meni niin nopeasti. Toivottavasti saan kokea sen vielä joskus uudestaan.

Tammikuu on kulunut poikkeuksellisesti jotenkin todella hitaasti.Ehkä sitä vaan odottelee  ja haaveilee ensimmäisestä palkkapäivästä, joka on tietty kuun lopussa. Oon tehnyt neljä vuoroa siellä uudessa työpaikassa ja oon tosi innoissani siitä. Loistava tuote ja huiput työkamut. Ensimmäiset työviikot kruunasi se, että meillä oli eilen firman pikkujoulut, mun onneks vähän myöhässä tälleen tammikuun puolella. Siinä pääs tutustuu vähän paremmin koko porukkaan. Ensivaikutelma on ylittäny kaikki mun odotukset ja nyt odotan innolla mitä tolla työpaikalla on mulle tarjota.

Muuten tällä viikolla oli kolme Tehyn ständikeikkaa mikä on ihan super jees, mut en muuten halua ihan pienistä syistä kuljettaa vaunuja ja isoa, painavaa matkalaukkua samaan aikaan julkisilla. Ainakaan matkaa, joka kestää lähes tunnin sisältäen eri kulkuneuvoja. Voin sanoo et oli vähän hankalaa ja raskasta, varsinkin bussissa. Onneksi ei sentäs ollu ruuhka-aika ja kanssakulkijat oli auttavaisella tuulella.  Tiistaina ois ollut vauvauinti (peruuntui kakkavahingon takia) ja torstaina jatkui muskari. Oli hauska nähdä, miten muskariryhmän vauvat oli kasvanut ja kehittynyt kuukauden tauon aikana ja osa saavuttanut jo taaperoiän.

Ens viikolla sit käydään Tallinnassa mammaporukan kanssa ja tehdään töitä ja toivottavasti opitaan jotain uutta.

Aamulla alkaa kunta-alojen työehtosopimuksien neuvottelut. Ja nyt vasta ensimmäistä kertaa koen asian itselle kiinnostavaksi, kun tiedän ammattiliittojen toiminnasta jo jotain ja oonkin ylpeä Tehyläinen. Vaikka en olekkaan Tehyn edunvalvonta-apua tarvinut, on se antanut mulle todella paljon muuta. Toimin itse aktiivisena tehyläisenä ja käyn satunnaisesti ammatillisissa oppilaitoksissa kertomassa Tehystä. Viimeksi tänään ja seuraavan kerran huomenna.

Mutta tällai nuoren tyypin näkökulmasta kyllä voin sanoa, et eihän nää neuvottelujutut oo yhtään kiinnostavia jos ei tiedä, mitä näillä hommilla ajetaan takaa. Siis joku liittokierros? ööö tylsää, missä mun ig on… Harva vaan sitä klassista järjestöjargonia kuunnellessa voi edes kiinnostua tämmösistä, ilman helpostilähestyttävää sisäänheittoa.

Eli hyvin ytimekkäästi:

Ammattiliitto: puolustaa työntekijää ja parantaa työntekijöiden työehtoja.

Liittokierros: Ammattiliitot ja työnantajaliitot neuvottelet työehtosopimuksista. mm. palkoista.

Miksi siis et liittyisi oman alan liittoosi? Monesti liittyminen liittoihin on  pyritty tekemään melko helpoksi. Mun mielestä nää ammattiliittojutut on myös osin vähän sama kun verojen maksaminen. Niin kauan valitetaan maksamisesta kunnes palveluita oikeesti tarvii. Joukkovoima on oikeesti se juttu, millä voidaan saada muutosta. Mielinkiinnolla siis odotetaan, mihin nämä neuvottelut johtaa.