Koiranpentu kotona

Sanontaan ”koira on ihmisen paras ystävä” pystyy jokainen koiraihminen samaistumaan, päteekö sanonta myös toisinpäin, sitä on vaikea sanoa. Kaikki lähtee harkinnasta, sopiiko koiranpentu omaan elämäntilanteeseen ja ollaanko siihen valmiita sitoutumaan. Näitä kysymyksiä mekin pohdittiin pitkään ja on luonnollista olla myös epävarma, silloin ainakin tietää harkinneensa asiaa kunnolla. Itse olin hieman epävarma vielä Uunon hakemisen jälkeenkin, mutta jälkeenpäin päätös ei ole kaduttanut. Uskon, että kuka vaan voi olla hyvä omistaja koiralle omalla johdonmukaisuudellaan ja valmiina antamaan rakkautta. Hyvässäkin perheessä hermostutaan joskus, ja vaikka pentuoppaissa nimenomaan kielletään suuttumasta koiranpennulle, saattaa kymmenes pissalammikko lattialla alkaa raivostuttaa. Koirat kuitenkin elävät hetkessä eivätkä muistele menneitä pahalla, joten itsehillintää ehtii myös harjoitella. Ja välillä tietenkin tulee ajatelleeksi myös sitä, että kunpa sitä ei olisi ikinä tuonutkaan kotiin, jos kotoa löytyy ikäviä yllätyksiä, mutta ajatus katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. Alussa kaivataan vaan hyviä hermoja ja kärsivällisyyttä. Pentuaikaan on kuitenkin hyvä valmistautua etukäteen ja itse luin kolme koirakirjaa ja keräsin sieltä vinkkejä, miten toimisimme Uunon kohdalla. Voin kuitenkin ääneen todeta, että kirjojen mukaan on aika mahdotonta edetä, koska pentujen luonne ja oppimiskyky ovat niin yksilöllisiä. Lisäksi kirjoissa sanotaan myös paljon sellaista, mikä ei välttämättä pidä paikkansa sinun pentusi kohdalla, Uuno esimerkiksi tuli meille muuton keskelle, vaikka oppaissa käsketään välttämään hälinää pennun ensimmäisinä päivinä eikä häntä häirinnyt muuttopuuhat ollenkaan. Tietyissä asioissa on hyvä kuitenkin turvautua ammattilaisten ohjeisiin, kuten sisäsiisteyden opettelussa otimme käyttöön pissa-alustat ja palkitsemisen herkulla oikeaan paikkaan tehdyistä tarpeista, mikä toimi todella hyvin ja Uuno oppikin nopeasti. Liikaa ei voi myöskään korostaa kurin ja rajoitusten merkitystä koiran elämässä, Cesar Millania lainatakseni koiraa kohdellaan 1. Eläimenä 2. Lajinsa edustajana (koira) 3. Rodun mukaan 4. Nimeltä (yksilö) ja tasapainoisen koiranelämän resepti on 1. Liikunta 2. Kuri 3. Hellyys, tässä järjestyksessä. Tosiaankin vähiten koira kaipaa paijaamista ja hellimistä, mikä on ehkä helpompaa sanoa kuin toteuttaa.. Millanin kirjoista on jäänyt myös käteen se, että koira peilaa omistajansa käytöstä, se aistii niin stressin kuin surunkin. Tasapainoisen ihmisen koirakin kykenee toivotunlaiseen käytökseen. Miksi sitten haluamme ottaa koiran perheeseen, vaikka siitä on paljon työtä? Minun vastaukseni on, että halusimme elinikäisen, uskollisen perheenjäsenen, joka antaa iloa elämäämme joka päivä ja ennen kaikkea opettaa meille paljon uutta itsestämme <3

4F1A4898.jpg

4F1A5017.jpg

 

Kuvat : Heikki Salonen Photography

(Kirjat : Tuire Kaimio –Pennun kasvatus, Cesar Millan & Melissa Jo Peltier- Laumanjohtaja ja Perheen koira)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *