Prioriteetteja elämässä

Viimeiseen postaukseen tuli hyvä kysymys. Käyttäjä Pelinainen laittoi seuraavaanlaista kommenttia:

Miksi joutuisit ”varmaan sanomaan hyvästit koirille”, jos kertoisit olevasi aseksuaali ? En käsitä. Onko aseksuaalisuus uhka eläimille ?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus on, että aseksuaalisuus ei ole uhka eläimille. Aseksuaalisuushan tarkoittaa vain, että ei tunne seksuaalista vetovoimaa ketään (ihmistä) kohtaan.

Toisaalta kyseisessä postauksessa puhuin vanhempieni koirista, joista toinen on minulle hyvinkin läheinen. Jos tulisin ulos kaapista, eivätkä vanhemmat enää hyväksyisi minua sellaisena kuin olen ja katkaisivat välinsä minuun täysin niin minähän sanoisin hyvästit niille koirille. En varmasti saisi enää nähdä heitä, ei vaikka kuinka rakkaita he olisivat minulle. 

Monille sateenkaari-ihmisille on helpomaa olla kaapissa, koska he eivät halua tulla hylätyiksi perheensä puolelta. Ja ymmärrän heitä hyvin, sillä vaikka minullakin on ristiriitani oman perheeni kanssa – he ovat silti minun perheeni ja ovat olleet elämässäni aina. Sellaisen tietynlaisen tuen, sellaisen tietynlaisen menneisyyden menettäminen vain sen takia että olisi avoimesti oma itseni tuntuu kohtuuttomalta. Sinulta katkaistaisiin juuret, naps vain. Sitä silti tapahtuu päivittäin monille muille, koska maailma ei hyväksy tai halua hyväksyä. Ellet ole normaali*, niin sinulla ei ole paikkaa tässä maailmassa. Vähemmistöön kuuluminen juurikin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa on juurikin sitä ”epänormaaliutta”.

Vanhempani koirat eivät välitä seksuaalisuudestani, ainoastaan siitä että saavat nukkua sylissäni ja saavat haleja ja pusuja. He välittävät vain, että näen heitä tarpeeksi usein ja että vietän heidän kanssa aikaa. En kumminkaan ole kummankaan koiran omistaja, niin minulla ei ole sananvaltaa jos vanhempani päättävät että eivät halua minua heidän lähelleen sen takia että eivät itse pysty hyväksymään minua seksuaalisen suuntautumiseni takia.

Joten koen parhaimmaksi tällä hetkellä olla kaapissa, rapsuttaa koiria ja vältellä niitä kysymyksiä parhaani mukaan. On parempi olla kaapissa ja saada ehdotonta rakkautta koirilta kuin olla out in the open ja vain muistella itkusilmäisenä niitä rakkaita eläimiä joille piti sanoa hyvästit. Toisaalta, enhän minä tiedä mitä vanhempani ajattelevat, mutta ajatuskin kaapista ulos tulemiseen tuntuu ahdistavalta ja enemmänkin siltä että minut pakotetaan huudattamaan maailmalle epänormaaliuteni kuin että saisin elää elämääni ihan rauhassa. Ja sitähän minä haluan, elää rauhassa omaa elämääni. 

* Puhun siis heteronormatiivin näkemystä normaaliudesta