We build this city

Kuva: Pixabay

Kesä oli, kesä meni. Syksy tuli ja koulu alkoi.

Koulun alkaessa tuli myös kaikki koulutehtävät, jotka lievästi vievät aikaani. Pitää osata priorisoida, tehdä itselleen aikaa, nähdä kavereita, pelata sopivasti ettei ihan hulluksi muutu. Samalla syksyn aikana pyörii mielessä ensi kevät, kun lähden vaihtoon. Tänään nyksähtelivät asiat hiljalleen eteenpäin. Askel kerrallaan, tehtävä kerrallaan. Sana kerrallaan.

Kaikkien virallisten koulutehtävien lisäksi olen myös tekemässä henkilökohtaista mediaprojektia koulussani. Olen kirjoittamassa, kuvittamassa ja taittamassa tiedefiktio novellin e-kirja muotoon. Kieli kirjalla on englanti. 

Olen kyllä pohtinut tätä blogia aina ajoittain. Pitkä tauko teki hyvää, mutta myös ehkä pahaakin. Tuntuu, että ei olisi mitään sanottavaa koska ”olen tullut kaapista” vaikka jokainen asia elämässä vähän tavallaan kietoutuu seksuaalisuuteni ympärille. En ehkä enää tärise öisin ahdituksesta, koska kukaan ei ymmärrä. 

Sen sijaan saatan nauraa Twitterissä mahdollisen seurustelun perään, kunnes totean asian hömpötykseksi (itseni kohdalla) kun vaan palaan fiktion parissa oleviin aviomiehien ja -vaimojen luokse. Ja vaikka viihdyn paljon paremmin nykyään omassa kehossani, omassa minuuteni piirissä en voi olla ajattelematta liikaa. Pohdin koko ajan, että olenko muuttumassa jo seuraavaksi minuudeksi. Olenko löytämässä uuden suuren salaisuuden itsestäni. Unohtamatta tietenkään, että olenko valmis löytämään itseni uudelleen. 

Tosin ajatuskin deittailusta saa minut samalla tasolla pakokauhun valtaan kuin ajatus jälkeläisistä. Ehkä vielä ei ole aika noille pakokauhuille. Koulu on vasta alkanut noin kuukausi sitten. Pitää muistaa priorisoida. Ei nyt jaksa ottaa lisästressiä. Tekemistä on muutenkin.