Aina mielessä

Mietin usein mitä muut ajattelevat, miten muiden aivot toimivat. Mitä enemmän luen ”uutisartikkeleita” siitä kuinka paljon ihmiset miettivät seksiä menen hyvinkin hämilleni. Lähinnä siksi, että en ymmärrä miten siinä voisi olla niin paljon ajateltavaa. Tai siis ymmärrän, ainakin luulen ymmärtäväni. Jollain tasolla ainakin, hyvin teoreettisella ja kliiniselläkin. Oma näkemykseni ajatukseen pakonomaisesta seksin ajattelusta tuntuu lähinnä nipulta yksityiskohtia sieltä sun täältä, lähinnä poimintoja eri medioista. 

Ymmärrän kuitenkin, että monet aseksuaalit eivät välitä seksistä. Jopa niinkin kovasti, että he eivät halua kuulla tai nähdä siitä mitään. Omat ajatukseni ja tunteet seksiä kohtaan vaihtelevat, välillä en halua kuunnella tai kuulla ja tulen toimeen vähemmällä informaatiolla mutta taas toisaalta… the more you know. On kuitenkin rajoittavaa sanoa, että jos on aseksuaali niin sillon ei harrasta seksiä. Jokainen aseksuaali on yksittäistapaus. Haluaisin käyttää sanaa erilainen, mutta se tuntuu jotenkin väärältä tässä asiayhteydessä. Sillä jokainen ihminenhän on erilainen, mutta puhuttaessa yhden ihmisen seksuaalisuudesta ja suhteesta seksiin, meidän pitää ajatella ihmiset yksittäistapauksina jotka välillä voivat olla samaa mieltä eri asioista ja jopa jakaa samat mieltymykset.

Ehkä huvittavimmat ajatukset mitä olen kuullut liittyen aseksuaaleihin on, että he eivät harrasta seksiä. Mikä varmaan tietenkin on pätee monien osalla, mutta ei kaikkien. Monet aseksuaalit, varsinkin seurustelusuhteessa olevat, harrastavat seksiä kumppaninsa kanssa. Syyt vaihtelevat, pariskunnista ja ihmisistä riippuen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki seurustelevat aseksuaalit harrastavat seksiä kumppaninsa kanssa. Osa aseksuaaleista saattaa jopa pitää seksistä, vaikka eivät siis tunne seksuaalista vetovoimaa. Sillä äskeisellä ei ainakaan tietojeni mukaan ole mitään tekemistä ihmisten libidon ja sen toimivuuden kanssa, mutta tietenkin aktiivinen libido on mahdollisesti myös monen aseksuaalin turhautumisen kohde. Koska mitä teet tunteella, tällä vietillä joka nousee aina välillä, mutta et silti tunne seksuaalista vetovoimaa ihmisiä kohtaan? Monille aseksuaaleille vastaus on varsin helppo, mutta toisille ei niinkään. Toisaalta kiitos nyky-yhteiskunnan, on helpotusta tiedossa niille jotka pystyvät tai haluavat sitä hoitaa.

Mutta mitä minä ajattelen suurimman osan päivästä, siis juuri niinä aikoina kun muut miettivät seksiä? 

Mitä milloinkin, sillä ajatukseni poukkoilevat siellä täällä. Saatan jäädä fiilistelemään aamukahvia tai vaan raukeana katselemaan kuinka sadepisarat vaeltelevat pitkin bussin ikkunoita. Kadota hetkeksi muistoihin lapsuudesta tai muutaman viikon takaisesta hetkestä, muistaa hyvin huonon vitsin ja yrittää piilottavaa idioottimaista virnuilua takin hihaan. Tai saatan yksinkertaisesti pohtia miten ystävilläni tai rakkaillani menee tai eräällä tavalla kelailla videopätkiä katsomistani elokuvista että tv-sarjoista uudelleen ja uudelleen päässäni. 

Ehkä kumminkin yleisemmin, ainakin viime aikoina, olen pitänyt sisäisiä hieman vihaisiakin monologeja nyky-maailmasta ja Suomen tilan kulusta. Omista oikeuksistani, ystävieni oikeuksistani. Yleensäkin olemassaolosta. Eli mieleni on vilkas, eikä sinne edes mahdu seksiä. En yleensä edes ajattele, että elokuvassa jota katson on jokin tietty pariskunta ennen kuin se läväytetään kasvoilleni. Ja jos sitä ei läväytetä, saatan kokea heidät läheisinä ystävinä. En enempää tai vähempää. Siksi tuntuukin niin oudolta, että kaikkien pitäisi aina seurustella tai hakea kumppania. Tai ihminen olisi jotenkin huonompi jos hän on yksin. 

Muutenkin ajatukset, että vain jos olet suhteessa ja joku muu rakastaa sinua niin olet vasta jonkin arvoinen on todella.. yököttävä. Se on ahdistava ja yhteen muottiin pakottava normi nykymaailmassa, joka nostaa minulle pieniä vihan aiheuttamia uurteita otsalle. Sillä en koe olevani yhtään arvoltani huonompi, kun en halua seurustella. En myöskään määrittele arvoani sillä, että kuinka paljon minusta tykätään. Tai kuinka paljon minulla on läheisiä ystäviä. Tuttuja kyllä löytyy, mutta todella läheisiä ystäviä? Aika harvakseltaan, mutta riittävästi. En koe tarvitsevani enempää. Silti tiedän, että jos tapaan uuden ihmisen – mahdollisen uuden ystävän – niin olen aina kohtelias ja kiva. Ensivaikutelma on tärkeä, vaikka muiden mielipiteitä itsestään pystyykin muuttamaan jälkikäteen varsin helposti.

Osoitan usein mielenkiintoa tapaamieni ihmisten henkilökohtaista elämää ja kiinnostuksenkohteita kohden, joka saa monet miettimään että olisin kiinnostunut heistä siinä mielessä. Tai sitten ehkä vain kuvittelen niin. Sillä en aina välttämättä uskalla kysyä, ottaa kontaktia toiseen, koska mitä jos se toinen ihminen haluaakin enemmän kuin..? Haluaa olla enemmän kuin ystävä? Ihan niin kuin pelkässä ystävyydessä olisi mitään vikaa, tai se olisi yhtään vähemmän kuin seurustelusuhde. Se voi tavallaan olla niin paljon enemmän. 

Taisin ehkä keksiä vastauksen kysymykseen, että mitä minä mietin jos en seksiä koko ajan? Että lukeeko yhteiskunta ja ihmiset siinä minun ystävällisyyteni väärin, koska median ja yhteiskunnan opettamat ja vahvistavat normit opettavat meille että jos joku on kiinnostunut sinusta niin hän haluaa vain seksiä tai ehkä pidemmällä aikajanalla hän haluaa vain seurustella. Ajatuskin, että olisit kiinnostunut olemaan toisen ystävä menee samaan kategoriaan kuin popkulttuurin jakama ajatus, että miehet on Marsista ja naiset Venukselta. Tai naiset ja miehet eivät voi olla ystäviä vai mitä kaikkia näitä onkaan. Phyhh, sanon minä.