Ei kiitos
Ystäväni, jotka tieävät aseksuaalisuudestani ja aromanttisuudestani nostavat välillä huolestuneesti kulmakarvojaan. Syy on varsin yksinkertainen, kaapissa on välillä tukalaa. Ainakin näin juhlapyhien aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka vietinkin varsin leppoisat viikot vanhempieni lattialla en voi sanoa ettenkö olisi ollut täysin rentoutunut. Saatoin uhrata suurimman osan ajastani Neflixiin ja koirien ulkoiluttamiseen, mikä on taas ihan erilainen rytmi verrattuna pohjoiseen. Silti täällä se ahdistaa, se kaappi.
Yksi lupaus ja toivomus itselleni onkin, että tämän vuoden aikana kun tapaan ihmisiä (niin uusia kuin vanhoja) ja puheiksi joskus tulee parisuhteet niin yritän vastata suoraan. Vastaukseni tulee olemaan, että ei ole eikä tule. En halua. Niin helppoa se on, tai siis teoriassa ainakin. Tiedän jo valmiiksi, että näihin kysymyksiin minun on helpompi vastata pohjoisessa kuin etelässä. Täällä pääkaupunkiseudulla on liikaa historiaa, liikaa ihmisiä jotka tuntee ja ehdottomasti liikaa ihmisiä jotka haluavat tietää liikaa. Miksi vastaus ”ei ole, ei tule tule, en halua” ei aina välillä tunnu sopivalta? Ehkä se johtuu siitä että aseksuaalisuus on niin.. pieni juttu kumminkin. Varsinkin itselläni tulee tämä toinen osuus siihen niin vahvasti, aromanttisuus, myös esille. En kaipaa romantiikkaa tai yleistä parisuhde söpöilyä. Ajatuskin maistuu mummin vanhalta kahvilta, joka vahvuus oli lähinnä ruumiinpesunestettä. Elämäni ilman romantiikkaa+muita maistuu minulle kuin kahvi jota join Pariisissa. Bojoing ja silmät oli auki.
Koen myös kasvavani ihmisenä, koska en enää koe menneisyyden tapahtumien olevan pelkkä syy miksi olen mitä olen. En myös enää haikaile jossittelujen perään. Näin on hyvä.
Asioiden varmistumiseen voisi hyvin liittää sen, että uuden vuoden juhlinnan lomassa saatoin suudella useammin kuin kerran kaverini veljeä, joka siis tavallaan kuuluu tyyppiini. Toisaalta heti kun huulet kohtasivat jäin miettimään ihan tyhmiä asioita. Niin kuin aina. Sillä en ymmärrä mitään suutelemisen päälle (vaikka minua on siis kehuttu hyväksi) enkä vain ymmärrä. Muutaman moiskauksen jälkeen totesin herralle, että joo. Tämä oli tässä, hyvää uutta vuotta!
Itselle myös jos jonkinlainen kiinnostus nousee (ei kuitenkaan ihastus, todella laimea serkku tästä) niin se yleensä lässähtää yhtä nopeasti kuin on edes ilmaantunut. Lähinnä nykyään itselläni on se on juuri sitä, että joku asia ihmisessä kiinnostaa ja sitten kun pääsee lähemmäksi katsomaan niin eipä kiinnostaa enää. Kaikki on nähty. Niin helppoa se on.