Eilinen, nykyhetki ja tulevaisuus

Katson edellisen merkinnän päivämäärää ja katson mitä tietokoneeni kalenteri näyttää. Tekisi mieli nauraa, mutta vähän ehkä itkeäkin. Tämä blogi totaalisesti jäi pari kuukautta sitten..

Olen kuitenkin mainnut siitä lähtien, kun pääsin opiskelemaan, että tämä tilanne olisi mahdollinen. Silti tuntuu hieman pahalta, mutta päivässä on vain tietty määrä tunteja. Viikossa on tietty määrä energiaa käytettävänä. Sen olen oppinut, ehkä välillä vähän kantapään kautta. Nyt näin sunnuntaina on helppo hengittää, huomenna alkaa uusi viikko! Joka on tietenkin jokaiselle korkeakouluopiskelijalle mielenkiintoista aikaa. Mm. minulla painaa muutama deadline ja tiedossa oleva juhla ensi viikolla. Opiskelijoiden Vappu kun on.. noh. Se on ihan oma juttunsa. Näin siis minulle aina sanotaan, tiedä sitten mikä on todellisuus.

Viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut hirveästi, siis kun puhutaan opiskeluistani. Olen panostanut koulunkäyntiini ja se näkyy. Tulokset miellyttävät silmää. On helppo olla tyytyväinen, kun tietää kuinka paljon on tehnyt töitä ja työnteosta palkitaan.

Minulla on virallisesti vielä kolme viikkoa ensimmäistä vuotta jäljellä. Tuntuu hurjalta, vastahan minä täällä aloitin… mutta onhan se hyvä aika puhua tulevaisuudesta. Sillä tiedän jo jollan tasolla minkälainen kesä minulle tulee.

Alustavasti voin luvata, että blogini herää henkiin kun pääsen kesälaitumille. Tulen kuitenkin opiskelemaan sellaiset 11 opintopistettä kesän aikana, mutta bloggaamiselle pitäisi jäädä aikaa siinä välissä kummasti. Sillä muita suunnitelmia ei minulla olekaan kesälle, kuin suorittaa nuo 11 opintopistettä. Ja sitten onkin varmaan jo Elokuun loppu ja.. uusi vuosi. Uudet opiskelijat. Arki alkaa taas. Sitten on varmaan aika katsoa uudestaan peiliin, että mitä oikein yritän saada aikaan.

Muita merkittäviä asioita on, että kirjoituksiani on viimein julkaistu ihan sanomalehdessä. Yhden jutun verran. Hyvä minä! Ja luokkani tietysti. Palataan sitten, kun on taas aikaa. 😉