Kulutuskulttuuria ja joululahjoja
Olen viimeisen parin kuukauden aikana katsonut paljon dokumentteja. Mieltäni on päräyttänyt niin tänä viikonloppuna katsotuksi tullut The True Cost kuin aikaisemmin Netflixistä katsomani Cowspiracy. Molemmat noista ovat sellaisia, jotka saavat oikeasti miettimään. Suosittelen myös molempia dokumentteja jokaiselle katsottavaksi.
The True Cost sopii myös tähän vuoden aikaan, kun raha on kaikkien huulilla. Puhun siis tästä sesongista, kun ostellaan joululahjoja ja rampataan kaupoissa peri amerikkalaisten tapaan seuraten niin Black Fridayta kuin.. oliko se Cyber Monday? Kulutus on kaikkialla ja varsinkin The True Cost -dokumentin jälkeen itsekin vielä enemmän mietin sitä mitä kulutan. Ja kun on omasta kulutuksesta päässyt jotenkin perille, on ajatukset varsin normaaliin tapaan siirtyneet oman navan ulkopuolelle. Kun ei välitä ainoastaan siitä mitä tapahtuu oman navan ympärillä, ahdistus maailmasta ja sen menosta nostaa päätään vahvasti.
Näin opiskelijana, jolla on viime kuukaudet olleet tiukkaa rahallisesti, niin kuin mainitsin postauksessani Kaikkein rakkain on raha, tuntuu tuleva kuukausi ja ne joulu perinteet ja nämä tämmöset ahdistavilta. Eikä ainoastaan siksi, että en tiedä mitä ostaa perheelle ja rakkaille ystäville. Toinen syy ehdottomasti on se, että en halua kenenkään ostavan minulle mitään vain sen takia että ”se on sellainen tapa”. Olen viimeiseinä vuosina oikeasti hiljalleen liukunut siihen suuntaan, että ellen tarkasti tiedä mitä toinen on vailla niin en välttämättä osta lahjaa. Yritän muistaa kuitenkin, vaikka sitten kortin muodossa. Tai ottamalla yhteyttä tähän ihmiseen.
Nyt tiukan talouskuurin jälkeen olen saamassa hieman taas tilintäytettä, kiitos vaihtuvan kuukauden ja veronpalautuksien. Silti tulevat rahasummat ahdistavat, koska ilman niitäkin on pärjännyt ihan hyvin. Olen pohtinut myös miten voisin antaa sellaisen lahjan, joka oikeasti olisi hyväksi kuin vain hetken aikaa. Kestäviä joululahjaideoita on muutama putkahtanut mieleen ja ne liittyvät juuri hyväntekeväisyyteen.
Ahistaa ketään muuta nämä tämänlaiset juhlat ja pyhät? Kun kaikkein rakkain edelleen on se raha ja kuinka paljon sitä käyttää kehenkin. Puhumattakaan siitä, että oletuksena lahjoja ostamaton ihminen olisi jotenkin.. huonompi?