Maanantai

Kuva Pixabay

Syksyn pimeydessä istuessani tunnen sen, pienen polttavan tunteen. Tietokoneeni ruudun loisteessa istuessani tunnen sen, pienen polttavan tunteen.

Koulun käytävää pitkin kävelessä, pyörätiellä huristellessa, ollessani musiikin vietävissä. Noissa kaikissa tilanteissa, minä tunnen sen. Pienen polttavan tunteen. 

Viikko syyslomaan, tehtävälista kilometrin, tulevaisuudessa kiiltää mahdollisuudet. Syksyn pimeydessä silti tunnen sen. 

Saan usein kiitosta siitä, että olen niin rauhallinen ja porhallan vain menemään. Pidän langoista kiinni, en päästä menemään. Jos päästän, on se myös minun valintani. Kaikesta mitä teen huokuu valintani, minun päätökseni. En silti valinnut tätä pistosta, tätä polttavaa tunnetta. 

Näin maanantaina yritin taas aloittaa ahkerasti, ehkä myös onnistuin. En silti saanut illalla mitään tehtyä, en tiedä miksi. En voinut edes sanoa, että tein jotain fiksumpaa kuin asioita mitä olisi pitänyt tehdä. Tavallaan jokainen valinta jonka tein, oli pienen pieni askel oikeaan tekemiseen. 

Puhumattakaan siitä, että tänään on varsinainen maanantai. Harvinaisen maanantai maanantaiksi. Kuuntelen toistolla Maroon 5 bändin Love Somebody kappaletta. Laulu kertoo selkeästi minusta, inspiraatiostani ja motivaatiostani elämääni ja valintojani kohtaan.

I don’t know where to start, I’m just a little lost 
I wanna feel like we never gonna ever stop 
I don’t know what to do, I’m right in front of you
Asking you to stay, you should stay, stay with me tonight, yeah