Minä olen jatkumo

Kuva Pixabay

Maanantaina heräsin taas siihen, että on Toukokuu. Muistin, että olen perustanut tämän blogin Toukokuussa, mutta tarkasta päivämäärästä ei ollut nyt varmuutta. Hämmenykseni oli suuri, kun huomasin että 11.5.2014 olin kirjoittanut ensimmäisen postauksen. Siitä on nyt kaksi vuotta. Ei helvetti aika menee lujaa.

Minä olen alku kirjoituksesta on tapahtunut ihan hirveästi asioita, jotka eivät ainoastaan liity siihen että olen aseksuaali ja aromanttinen. Tosin tuntuu, että tällä viikolla tavallaan eräänlainen ympyrä sulkeutui kun eilen Yle Kioski teki perushyvän ja kattavan jutun aseksuaalisuudesta. Siitä on vain hyvä jatkaa. Paljon ollaan menty eteenpäin Suomen pienessä lintukodossa jo kahden vuoden aikana. Myös minä olen kehittynyt ihmisenä. 

En ehkä koskaan ole kirjoittanut tätä blogia niin aktiivisesti kuin olisin halunnut, mutta en halua lyödä itseäni häpeän spatulalla kovinkaan paljoa. Jos elämästäni ei olisi tullut sellaista kuin siitä olisi tullut, olisin varmasti kirjoittanut tätä blogia eri tavalla. Vuosi 2014 oli elämästäni suurien murroksien vuosi. Kaikkea tapahtui kerralla paljon, niin hyvää kuin pahaa. Pääasiallisesti hyvää. 

Murroksen kourissa liikkuva elämäni on selkeästi rauhoittunut parin viime vuoden aikana, vaikka opiskelijaelämä on aina välillä hyvinkin riehakasta. Ja vaikka alkuaikojen postauksissa kirjoittelin, että nimimerkki on tuomassa minulle yksityisyyden suojaa niin olen pikku hiljaa kävelemässä siihen suuntaan että kerron kuka oikeasti olen. Yle Kioskin juttu vain vahvistaa sitä, että Suomi tarvitsee enemmän erilaisia yksilöistä kertomaan omasta seksuaalisuuden suuntautumisestaan. Eikä vain siksi, että voisimme leimata kaikki samanlaisiksi vaan että se tulevaisuus olisi helpompaa niille muille jotka pohtivat näitä samoja asioita. 

Suomen mittakaavalla ollaan lyhyessä ajassa kävelty hyvin, hyvin pitkä matka. Koen olevani onnellinen, kun olen todistamassa tätä muutossa siinä kentässä kuinka pienemmistäkin ihmisen seksuaalisuuden muodoista puhutaan avoimesti. Eikä olla heti tunkematta tiettyyn lokeroon, vaan ihminen otetaan tosissaan ja hänen sanaansa omasta itsestään ja kehostaan arvostetaan. 

Katsellessani eilistä Rakelin kuplassa jaksoa en voinut olla viestimättä tästä käänteestä myös saksalaiselle ystävälleni. Ihminen, joka on kuunnellut minun valituksiani oman maani keskusteluntasosta (tai siis sen puutteesta) ei voinut kuin nostaa jalkaa koreaksi kanssani tästä asiasta. 

Ja koska keskutelu ollaan nyt aloitettu, voimme vain jatkaa sitä. Näin pystymme rakentamaan paremman ja vahvemman Suomen, joka kyllä jyrää alleen nykyisen hallituksen parannusideat. Muutos lähtee meistä itsestämme. Ja me pystymme siihen.

Onnea vain blogilleni, joka täyttää tänään 2 vuotta. Kiitos myös lukijoille, jotka olette matkassa pysyneet kuukausien hiljaisuuksista huolimatta. ♥