Fiktiiviset sankarit ja roolimallit
Eilinen oli monella tapaa todella hyvä päivä. En usko, että kovin moni meistä herää lauantai-aamuna ennen klo 9 ja nousee sängynpohjalta tansahtelemaan ennen kuin on saanut kupillisen kahvia. Näin tapahtui siis minulle.
Eilisen hyvyys ei johdu vain upeista asioista mitä tapahtui, tai asioista mitä tein. Eilisen hyvyys tulee siitä spektrin laajuudesta, värikkyydestä ja monimuotoisuudesta. Omasta mielestäni päivän pitää oikeasti olla mainio, jos aamun reivauksesta on päästy iltahämärän hiljentymiseen jolloin nostalgiassa ja hyvästelyissä sanoo hyvästejä (fiktiiviselle) ihmiselle elämässään. Kyllä, itkin eilen fiktiivisen hahmon takia. Oli aika sanoa hyvästit, vaikka ei ne hyvästit ole ikuisia.
Nousin kyllä tänään sunnuntaina myös klo 9, tosin puhelimen herätykseen enkä sisäiseen.
Illalla sanoessani hyvästejä yhdelle tärkeimmistä roolimalleista ja oman elämän sankareista tuntui maailma taas vähän raskaammalta. Ystävä, joka ymmärsi hahmon tärkeyden muistutti ettei hän koskaan katoa elämästäni. Kulkee rinnalla, vaikka tuon hahmon tarina olikin tässä. Että tästäkin tilaantesta voi oppia, näistä viimeisistä hyvästeistä ja suolaisenmakeisista viimeisistä hetkistä. Oikeassa oli ystävä, taas kerran.
Puhun siis Mass Effect -pelin commander Shepard hahmosta, tarkemmin vielä naispuolisesta Shepardista.
On myös huomioitavaa, että vaikka Shepard on viimeisin roolimalli jolle jouduin sanomaan hyvästit.. hän ei ollut ensimmäinen. Ensimmäinen roolimalli, sankari ja esikuva minulle oli Ayla Maan lapset -kirjasarjasta.
Aylan hyvästeleminen ei sattunut niin paljon, tai en ainakaan muista näin olleen. Tosin siinä missä kasvoin Aylan kanssa ja meistä tuli voittamaton kaksikko, niin Shepard tuli elämääni yllättäen mutta täydelliseen aikaan. Samalla Aylan kanssa aina tiesi, että se päättyy joskus. Shepardin kanssa tilanne oli monimutkaisempi, mutta sitäkin antoisampi.
Roolimalleista ja oman elämän sankareita on hyvä pohtia näin isänpäivänä. Isäni kun on ollut osa elämääni vasta jonkin aikaan, Ayla on ollut elämässäni kauemmin. Shepard on auttanut suuremmissa pohjamudissa, molemmat fiktiiviset hahmot ovat olleet elintärkeitä minuuteni kehittymisen kannalta. Vaikka minulla nyt on isä, jolta pyytää neuvoa elämän eri käänteissä niin vahvat naishahmot koen turvallisimmiksi. Ja luotettavimmiksi.
Shepardin hyvästit: