Viettäessäni juhannusta vanhempieni ja heidän koirien kanssaan mökillä huomasin jo muutamaan otteeseen tulevani kuulustelluksi. Ennen virallista kuulustelua sain paljon kyselyitä isäni veljeltä mahdollisesta miehestä pohjoisessa – tai vaihtoehtoisesti naisesta, jos se olisikin sukupuoli josta pidän enemmän.

Viimein juhannuksena niin muutaman alkoholiannoksen kuin ruoan jälkeen vanhempieni pienimuotoinen kyselytunti alkaa. Siitä kyselyminuutista jäi käteen muutama asia, jotka on hyvä kirjoittaa muistiin tännekin. Vanhempani tulevat aina rakastamaan minua, ihan sama kumpaa sukupuolta sitten halajan. Ja että he ovat tyytäisiä siitä, että en ole näin suoraa lainausta käyttäen ”yllättäen pieniin päin”. Itsellenikin jäi sellainen olo, että olen ehkä osittain vihdoin saanut heidänkin päähän taouttua sen että seurusteleminen (niiden kaikkien osat mukaan luettuana) ei ole mikään prioriteetti elämässäni. 

Ajatuksena onkin näin juhannuksen kunniaksi ottaakin tämä asia tällaisena erävoittona. Vaikka siis alkoholiannoksia on takana useampi niin minulla kuin vanhemmillakin niin jotain ollaan saatu selvitettyä. Toisaalta myös parannettavaa on myös itselläni, niin kuin sen ystävälleni tokaisin. En edelleenkään uskalla sanoa vanhemmilleni ääneen sitä, että en koe seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan. Jollain tavalla ne asiat, jotka ovat minulle itselleni ja muutamalle ystävälleni itsestäänselvyyksiä tuntuvat olevan maailman isoimpia ja abstrakteimpia asioita selittäessäni niitä vanhemmilleni. Ne tutut sanat joita olen tottunut käyttämään tietyissä piireissä muuttuvat kuin vieraaksi kieleksi, kun yritän sanoa ne ääneen. 

Uskon silti vahvasti, että otimme yhden askeleen eteenpäin elämässä. Sain taas kerran tilaa olla oma itseni ja tehdä asioita tavallani. Samalla vanhenpani saavat hieman hengähtää, koska voivat nyt luottaa siihen että en tule yllättäen heidän ovensa taakse kertomaan siitä kuinka on pullat uunissa. Tavallaan myös äitini on kiitollinen, että en ole samanlainen kuin hän. Olen oma persoonani ja teen omat valintani. 

Silti nämä asiat ovat taas pyörineet päässäni viime aikoina. Kesällä on myös onneksi aikaa ajatella. Jäsennellä ajatuksia ennen kuin syksyn riennot taas vievät kokonaan huomioni. 

Loppujen lopuksi tämän vuoden juhannus on ollut yksi elämäni parhammista juhannuksista. Ehkä juuri sen takia, että olemme nyt vähän kirkastaneet ilmaa.