Tinder vs. Grindr

Muutaman viikon sisään tunnilla luokkalaiseni puhuivat kovasti Tinderin käytöstä. En ole itse ohjelmaa koskaan käyttänyt, enkä usko että tulen koskaan käyttämäänkään. Silti tuntuu hieman huvittavalta katsoa vierestä sitä menoa, varsinkin kun ei itse oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella. Mitä enemmän tuntee ihmisiä, ja luulee tietävänsä miten heidänkin ihmissuhteensa menevät.. tuntuu hyvin oudolta katsoa sitä Tinderin läpyttämistä. Tai sitten ehkä minun tietoni eivät ole ajantasalla.

Tinderistä kun oli puhetta, niin jostain aivoni sopukoista nostin esille sen, että onhan homoille se oma Tinder. Grindr. Tuon muistin nimeltä, muitakin niitä on olemassa. Luokkalaisten kanssa hetken aikaa juteltiin siitä, miten se on huvittavaa että homoille on se oma ohjelma. Toisaalta tulihan se nopeasti esille, että niin että se homojen Tinder on enemmänkin sellainen seksiseuran hakupalvelu. Missä ei siis missään nimessä ole mitään vikaa, ainakaan minun mielestäni. Ei mennyt kuin sekunnin sadasosa, jos edes sitä kun yksi luokkalaisista letkautti kuinka syrjivää se on että heteroille ei ole samanlaista palvelua… niin. 

Eiköhän se ole kaikille selvää, että jos seksiseuraa hakee niin sitä varmaan myös saa. Ehdottomasti erilaiset ohjelmat puhelimessa ja nykyaika helpottavat asiaa kummasti. Lähinnä itse nostelin kulmakarvoja sille, että se on muka syrjivää kun homot avoimesti hakevat vain seksiseuraa.. niinpä niin. 

Tuo Tinder tuntuu myös olevan luokkalaisteni ainainen keskustelunaihe. Muutaman kuukauden jälkeen tuntuu oudolta, että siitä on vieläkin keskusteltavaa.. toisaalta kyllähän siinä miesten kuvat vaihtuvat tiuhaan ja jutunjuurta tuntuu tulevan siitä että kenen kanssa on viestitelty. 

Pitäisiköhän sitä alkaa kohta suunnittelmaan omaa ohjelmaa, vähän samankaltaista kuin Tinder. Mutta se on meille aseksuaaleille ja aromanttisille ihmisille. En sitten tiedä olisiko sille kovasti myyntiä. Ainakin minulle vielä edes ajatuksentasolla se, että pitäisi laittaa itsestään sellainen profiili jolla jollain tavalla myy itseään vieraalle tuntuu oudolta. Pelottavalta ja saa vastaukseksi ehdottoman ei. Tuollaisilla ajatuksilla on silti kiva leikkiä.

Kulttuuri Suosittelen Opiskelu

Pussaa, pussaa!

10922504_10152967331130359_8257537927865103677_n.jpg

 

Kuulin tänään luokkalaiselta, että on kansainvälinen pussaa punapäätä päivä. Ai, sellasiakin on? Oli ensimmäinen reaktioni. Tietenkin kaikki päät kääntyivät minuun, koska olen punapää. Sekin vielä.

Nyt pienen asian sisäistämisen ja googlailun jälkeen minua lähinnä huvittaa koko tapahtuma. Tämä vuosi oli kuudes vuosi tapahtumalle, joka aikoinaan on aloitettu vastakampanjana sellaiselle jossa piti potkia punapäitä. Kaikkea kanssa.

En kuitenkaan ole tänään saanut yhtään oikeaa pusua, mutta ehkä se johtuu ilmeestäni kun kävi ilmi minkälainen päivä on kyseessä. Onneksi ihmisten rajoja sen verran kunnioitetaan. Kiitos siitä nimettömän luokkalaiseni, pus pus vaan teillekin.

Lähinnä asia jäi hampaankoloon tälle päivälle, koska viime vuonna netin ihmeellisessä maailmassa pyöri se suuri suudelma video. Siis se, jossa keskenään tuntemattomat suutelevat. Mieleni yhdisti heti tämän ja sen videon. En siis ole edelleenkään katsonut sitä videota, koska aiheena se vaan nosti karvat minulle pystyyn. Siinä hetkessä tuntui voimaannuttavan vastustamattomalta katsoa sitä kun muut pussaavat. Enää tuo tunne ei ole niin vahva. Onneksi.

Toisaalta jos minulta kysyttäisiin niin suuteleminen on minun mielestä sellaista niin ihmeellistä touhua. Voin avoimin mielin myöntää, että en ymmärrä ollenkaan mikä siinä viehättää. Käytännön kokemusta siis löytyy, muiden ihaileminen tähän aktiin on vaan tietynlaista utopiaa. Olenkin enemmänkin sellaista tyyppiä joka mielummin syö kakkua tai nukkuu lemmikin kanssa päikkärit kun vaihtaisi salivaa vieruskaverin kanssa.

Lisää tästä upeasta päivästä löytyy tapahtuman Facebook sivulla, kliketi klik.

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta