Viime vuoden toukokuussa sain blogini aloitettuani kyselyä mitä mieltä olen koskettamisesta tai fyysisyydestä yleensäkin. Muutama kuukausi kerkesi vierähtämään ennen kuin sain aikaiseksi laittaa ajatuksiani ylös edes ajatuksen tasolla.

En voisi sanoa olevani kovinkaan kosketusherkkä ihminen, tavallaan. Jos siis puhutaan, että minun pitäisi koskettaa toista ihmistä. Mitä tuntemattomampi niin sitä helpommin pysyvät sormeni itselläni, enkä lähde turhia lääppimään. Sen sijaan mitä läheisemmäksi koen ihmisen niin sitä helpommin myös antaunut niin fyysisen kosketuksien maailmaan. Tai siis halaukset eivät tunnu vieraalta tai pakotetuilta tai voi vaan hellästi istua toisen kyljessä pää toisen olkapäätä vasten kun uppoudumme yhdessä Netflixin maailmaan. 

Kosketusherkkyyteni tulee lähinnä esille kaikkialla muualla paitsi ihmisten välillä. Kaikkeen muuhun materiaaliin tunnen kyllä sormeni. Varsinkin jos kyse on vaikka muotoillusta tuotteesta tai vastaavasta. Ymmärrän kyseistä niin sanottua tuntematonta asiaa paremmin kun saan siihen yhden aistin lisää, kuten kosketuksen. 

Ymmärrän kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia. Ja vaikka siis hyvänpäivän tutut halaavat minua (vastaan aina halaukseen kuitenkin) ja ottavat kontaktia ehkä rohkeammin kuin minä, niin en koe siinä mitään väärää. Tiedostan varsin helposti, että olen sitä kosketuksesta jättäytyvää tyyppiä. Johtuuko se sitten lapsuuden tapahtumista vai mistä. Eli jos uudempi ystävä yllättäen kaappaa kainaloon tai halaukseen niin olen tietenkin.. yllättynyt. Ehkä parempi ilmaus olisi, että olisin kauris ajovaloissa. En kuitenkaan koe juoksevani pois tilanteista. Vaan otan sen hetken, totean tilanteen turvalliseksi ja yritän rentoutua. Nuo tilanteet ovat eräänlaista siedätyshoitoa.

En kuitenkaan voi kieltää sitä, että aina kun uudempi tuttavuus kaappaa syleilyyn (siis halaukseen) niin en miettisi mitä hän sillä mahtaa hakea. Valitettavasti tämä kohdistuu enemmänkin miehiin kuin naisiin, mutta veikkaan syyn olevan yhteydessä lapsuuden tapahtumiin. Ne kun sattuvat olemaan sellaisia asioita, joita on yksinkertaisesti hyvin vaikeaa vain poistaa käytöksestään. Yliajattelevaan tapaani käyn sekunnin murto-osissa kaikki mahdolliset syyt lävitse, painoittaen kuitenkin itselleni että hali on hali – ei sen kummempaa. Teoriassahan tämä toimii täydellisesti, käytäntö ajoittain kusee todella vahvasti.

Kyllä sitä välillä tulee myös ajateltua ihan ystävien kesken, että lukevatkohan he nyt liikaa. Silloin yritän muistuttaa itselleni, että ei kaikki ole niin kuin minä. Ihminen kuitenkin kaipaa kosketusta, eihän vauvatkaan elä jos niitä ei kosketa. Osilla ihmisistä vain sitä jotain pyhää vain rikotaan sillä tavalla, että meistä tulee tällaisia. Mitä nyt sitten se onkaan.

Vaikuttaako romanttinen tai seksuaalinen suuntautumiseni kosketushaluuni tai -haluttomuuteni? Ei, en koe että sillä olisi mitään sen kummempaa merkitystä. Lähinnä se mahdollisesti vahvistaa traumoista johtuvia käytösmalleja, mutta toisaalta taas. En kaipaa, että kukaan koskettaisi minua seksuaalisesti joten.. näh. Yritän olla mahdollisimman vähän ajattelematta, että olisin kenenkään fantasioiden kohteena. Juurikin lapsuuden hyväksikäytön takia. Se jos mikä vähän nostaa huonoa mieltä ja iljetystä. En voi muiden ajatuksille mitään, mutta en ole myöskään elämässä viihdyttämässä muita.