”Mua ärsyttää, kun se on välillä niin… niin.. niin hintti!”

Muutaman siiderin ja liköörilasillisen jälkeen voin vain tuntea, kuinka leukani on lattiassa. Sillä tuntui, että yhtä homomiestä Suomessa oli juurikin loukattu, vaikka kyseinen herra ei ollut edes siinä huoneessa tai tilanteessa. Ja siitä lähti niin humalainen mieleni kuin muutenkin miettimään sanoja, kuka saa käyttää mitä sanaa ja niin pois päin. Hintti on niistä yksi, samallalailla kuin neekeri. Ellet ole ole homo tai tummaihoinen, sinulla ei ole oikeutta käyttää niitä sanoja. Juurikin sen negatiivisen tunnelman takia, joka siitä nousee jos ns. ”väärä” ihminen sitä käyttää.

Sellaisia sanoja on enemmänkin kuin pelkästään kuin nuo kaksi. Ystäväni on aikoinaan minuakin valistanut, kun olen puhunut tv-sarjan lesbosta lepakkona, että se on poliittisesti epäkorrektia minulle sanoa sitä sanaa – koska en ole lesbo. Minkä ymmärrän hyvin, koska moni voi ajatella minun haukkuvat sitä tv-sarjan hahmoa, vaikka oikeastaan se ei todellakaan ole sitä mitä tarkoitin. Lähinnä käytin sanaa kuvaamaan kuka hän on, koska hän tosiaan nyt on.. lesbo.

Yritimme eilen ystäväni kanssa kertoa tälle kolmannelle osapuolelle miksi se oli poliittisesti epäkorrektia käytöstä käyttää toisesta sitä sanaa, juurikin kuinka helposti sen voi käyttää loukkaavasti toista ihmistä kohtaan. Vaikka ei tietenkään tarkottaisi sitä. En tiedä kuinka hyvin onnistuimme, humalassa kun kaikki olimme.

Poliittiseen korrektius on joskus vaikea käsite, koska se usein tarkoittaa sitä että pitää oikeasti kiinnittää huomiota siihen miten puhuu ja kenelle. Eikä se riitä, että on poliittisesti korrekti vain niiden seurassa ”joiden seurassa pitää olla poliittisesti korrekti”. Sen pitää lähteä syvemmältä, sen pitää tapahtua myös silloin kun toinen ei ole paikalla. Sen pitäisi olla niin osa meidän käytöstämme, että olisi hyvien tapojen vastaista olla epäkorrekti ja sillä tavalla mahdollisesti loukata jotain.

Tietenkin kaikki eivät välitä, eikä heitä haittaa vaikka heitä sanoisit hintiksi ja vastaaviksi. Silti se tulee ja satuttaa monia, se myös tuntuu oudolta kun selkeästi fiksu ja maalaisjärkeä käyttävä ihminen tavallaan alentuu siihen junttiuteen mitä olemme vanhemmiltamme perineet. Sen epäkorrektiuden. Onko se sitten vain hienohelmaisuutta, jos ei kestä yhtä sanaa? Ei oikeastaan. Ei ainakaan minusta. En ehkä välitä miten minua kutsutaan, mutta jotenkin ne aina särähtävät korvaan jos joku käyttää tiettyjä sanoja väärin. Koska tiedän, että ne eivät ole vain sanoja joita voin käyttää ilman että mahdollisesti loukkaisin jotain ihmistä. 

Onko se vaikea käsite ymmärtää? Ehkä. Toisaalta taas ei. Se on hyvin simppeli, varsinkin kun monet nykyään tietävät hyvin että tummaihoisia ei ole hyvä sanoa neekereiksi, vaan että se sana kuuluu heille. Sehän on on aikanaan ja on edelleen sellainen haukkumasana, ja kun he käyttävät sitä niin sitä ei luta niin. He ovat ottaneet sen sanan ja vaihtaneet sen vallan suuntaan, mutta se voi vain toimia jos he käyttävät sitä. Tai siis ainakin yrittävät tehdä sitä parhaansa mukaan.

Sama juttu on myös muiden haukkumasanojen kohdalla, niin kuin juuri hintti ja lepakko jne. Niiden tarkoitus on ollut aluksi sortaa vähemmistöjä, joten se stigma niissä pitää. Varsinkin jos juurikin vähemmistöön kuulumaton niitä käyttää. Kyllähän siis minullakin on niitä kavereita, joita ei haittaa vaikka sanoisin joskus väärin, mutta se on alkanut haittaamaan minua. Koska en halua olla poliittisesti epäkorrekti, se on vähän kuin olisi huonot tavat. Ja eihän kukaa halua olla ihminen jolla on huonot tavat, vai mitä?