Termien alkeet

Täytyy myöntää, että tuntuu oudolta kirjoittaa suomeksi sillä vietän suurimman osan ajastani tietokoneella ja internetin ihmeellisessä maailmassa kirjoittaen englanniksi. Siksi myös siellä tutuiksi tulleet termit tuntuvat hieman kankeilta, kun alkaa miettimään niiden suomenkielistä vastinetta tai edes sanaa joka viittaa läheltä. Ne ovat silti hyvin tärkeitä, puhuttaessa juurikin meistä vähemmistöistä, sillä ne antavat meille voimaa ja uskoa siihen parempaan huomiseen vaikka oma elämäntilanteemme olisi mikä tahansa.

Minulla, kuten myös monilla muilla, on aina ollut hieman vaikeaa sopeutua yhteiskuntaan. Ihan niin kuin viime postauksessa aihetta hieman availin. Usein on kuitenkin hyvinkin todennäköistä, että emme löydä meitä kuvaavia sanoja tai termejä ennen kuin vasta vanhemmalla iällä. Sillä jo pienestä pitäen meille opetetaan, että on vain tyttöjä ja poikia – mahdollisesti todella harvoin niitä jotka ovat syntyneet ”väärään” sukupuoleen. On vain hetero- tai ehkä mahdollisesti homoseksuaaleja. Tietenkin ajat ovat muuttuneet hieman siitä, kun minä kuuntelin näitä biologiaan laskettavia oppitunteja ihmisistä. Ne sulkevat silti meidän yksilöiden monimuotoisuuden pois, olet jompi kumpi. Joko tai, et yhtään enempää tai vähempää. 

Tuntuu ihan hassulta sanoa että olen itse löytänyt minua kuvaavat termit vasta muutama kuukausi sitten. Tai olen vasta vähän aikaa sitten oppinut, kunnolla saanut nähdä että en ole yksin maailmassa, vaan meitä on oikeastaan huomattava joukko. Paljon isompi kuin mitä media antaa kuvaa, tai ihmiset ehkä osaavat ajatella. Juurikin sen takia, että monet meistä elävät kaapissa ja vielä useammat elävät tiemättä että on muitakin tai että on edes heitä kuvaavia termejä. Toisaalta, vaikka olenkin löytänyt minun termini vasta vähän aikaa sitten – olen kuitenkin aina ollut aseksuaali. Mitä enemmän käyn menneisyyttäni ja lapsuuttani läpi, niin sieltä se paistaa aina läpi. Nyt minulla on sanat, jotka tukevat minua ihmisenä – kuvailevat yhtä yksityiskohtaa minussa.

Tunnemme kaikki sanat heteroseksuaali, homoseksuaali jotka kuvaavat ihmisiä jotka tuntevat seksuaalista vetovoimaa joko samaa tai vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön. Seksuaalisuus on itsessään kuitenkin hyvin laaja spektri, joka kattaa niin nuo kaksi kuin myös biseksuaalisuuden, panseksuaalisuuden että aseksuaalisuuden. Eli siis eräänlainen sateenkaari. Sanomalla siis, että aseksuaalisuus ei ole seksuaalisuuden muoto vaan vain häiriö tai puute seksuaalisuudessa sanomme myös ihmisille, jotka tuntevat kuuluvansa tähän että he ovat joillan tavoin sairaita tai puutteellisia. Olen viettänyt vuosia kysyen itseltäni, peilikuvaltani ja jopa ystäviltäni, että mikä minussa on vikana. Vastaus tuntuu nykypäivänä naurettavan yksinkertaiselta, sillä minussahan ei ole mitään vikaa mutta se ei silti lopeta niitä kysymyksiä ennen kuin aseksuaalisuus lasketaan myös Setan että yhteiskunnan puolesta seksuaalisuuden muodoksi, ei poikkeavuudeksi tai häiriöksi.

Maailmassa on myös monesti ihmisiä, jotka tuntevat seksuaalista vetovoimaa saattavat myös kuvailla itseään termillä allosexual (alloseksuaali), joka tarkoittaa vain ihmistä joka tuntee seksuaalista vetovoimaa. Siinä missä aseksuaali ei tunne seksuualista vetovoimaa, tai hyvin vähän. Tässä kohtaa pitää myös mainita, että aseksuaalisuus on itsessään myös pieni spektri, joka sisältää eri muotoja ja variaatioita siitä miten paljon ihmiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa. Sama taitaa myös päteä muihin seksuaalisuuden muotoihin. Taidan kuitenkin nyt olla perehtymättä aseksuaalisuuden omaan spektriin, vaan jättää sen toiselle kertaa sillä aihe on minullekin vielä hämmentävä ja osin vieras.

Pieni kertaus on siis paikallaan..

Alloseksuaali – henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa
Heteroseksuaali – henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön
Homoseksuaali – henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa samaa sukupuolta olevaan henkilöön
Biseksuaali – henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa samaa ja vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön
Panseksuaali – henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa toista henkilöä kohtaan, huolimatta toisen henkilön sukupuolesta, seksuaali-identiteetistä tai sukupuoli-identiteetistä
Aseksuaali – henkilö, joka tuntee vähän tai ei ollenkaan seksuaalista vetovoimaa

Tarkemmat selitykset löytyvät tietenkin Setan sivuilta, paitsi nyt aseksuaalisuuden suhteen. Ehkä jonain päivänä. 

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että kukaan muu ei voi sanoa toisen seksuaalisesta suuntautumisesta mitään paitsi henkilö itse. Sama kuuluu myös termien määrittämiseen ja hyväksymiseen osaksi omaa identiteettiään.

En voi myöskään olla sanomatta, että puhuessamme ihmisestä ja yksilöstä voimme hyvin keskittyä heidän seksuaalisuuteensa joka on vain yksi osa – yksityiskohta – tässä henkilössä. Haluaisin myös jossain vaiheessa puhua romanttisesta suuntautumisesta, joka nopeasti vilahti edellisessä postauksessa. Ainakin näin alustavasti sekin tulee omana isompana aihelohkonaan, ihan vain että tämän blogin muoto pysyisi aika yksinkertaisena. Yksi idea/aihe per postaus.

Näin loppuun vielä haluan mainita, että vaikka yhteiskunnan (ja Setan) mielestä minulla on häiriö niin myös biseksuaalit saavat harvinaisen paljon kritiikkiä olemassa ololleen. Mikä hieman pistää mieltä maihin, juurikin sen takia että yhteiskunta ajattelee että ihminen on jompi kumpi – joko tai. Eli jos siis biseksuaaliksi itsensä tunnistava henkilö seurusteleekin pitkän aikaa samaa sukupuolta olevan kanssa, ihmiset automaattisesti ajattelevat tuon henkilön olevan nyt homo. Mikä ei tietenkään ole totta. Sama juttu tapahtuu myös toisin päin. Teit mitä teit, mikään ei ole oikein ja aina vedätät toista. Tällainen kaksoisstandardi on omalla tavallaan hyvin kuvottavaa, eikä se edesauta kenenkään asioita. Paitsi tietenkin niiden, jotka tämä yhteiskunta laskee normaaleiksi. Surullinen todellisuus tästä niin hyväksyvästä yhteiskunnasta. Sen takia myös monet, jotka tunnistautuvat biseksuaaliksi pysyvät kaapissa siinä missä homot ja aseksuaalit. 

Ja aivan lopuksi haluaisin kiittää ihmisiä, jotka ovat huomioineet tämän blogin. Kommentit lämmittävät mieltäni ja nyt tiedän vielä varmemmin, että tästä aiheesta pitää puhua avoimesti ja rehellisesti. Kiitos.

Suhteet Oma elämä Mieli

Miltä tuntuu?

Miltä tuntuu elää yhteiskunnassa, joka pitää rakkautta (varsinkin romanttista) ihmisen elämän kohokohtana ja määränpäänä?
Miltä tuntuu elää yhteiskunnassa, jonka mielestä kaikki harrastavat seksiä tai ainakin tuntevat seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan?
Miltä tuntuu, kun huomaa, että ei kuulu joukkoon?

Viimeiseen kysymykseen voi vastata helposti, että tuntuu kamalalta. Päällimmäisin syy miksi tuntuu niin kamalalta ja miksi tuntuu siltä, että juuri minussa on vika on juurikin se yhteiskunta ja sen odotukset. Toisaalta sitä ei halua olla mikään moraalin kello ihmisille ympärilleen, ystäville ja perheelle, että minkälaista kenenkin elämä pitäisi olla. Silti tuntuu ja silti se on juurikin sitä, että sinulta odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Ja kun et osoita tätä käyttäytymistä, mikä lasketaan normaaliksi niin sinussa on se vika. Olenkin aina miettinyt, että mikä ihme on sitä normaalia käyttäymistä kun puhutaan ihmisistä? 

Toisaalta silloin kun olin nuorempi, kaikki oli tavallaan helpommin. Ihmiset saattoivat kysyä seurustelukumppanin perään, lähinnä kiusoitellen ja katsellen miten teini reagoi tähän provosointiin. Vuosien kuluessa kysymystulvan sävy muuttui ensin epäuskoiseksi, sitten huolestuneeksi ja lopulta vähän epätoivoiseksi. Jonkin ajan kuluttua ei enää edes kysytty, eihän minulla kuitenkaan mitään sutinaa olisi. Miksi edes olisi ollut, kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut? Sen takia ne hyväntahtoiseksikin tarkoitetut kysymykset tuntuivat häiritsevän ahdistavilta, varsinkin kun useimmat tiesivät, että en seurustellut tai edes halunnut seurustella. 

Nuorenpana tällaiset asiat on helppo ohittaa, mutta kun 20 ikävuosi alkoi tulemaan lähemmäksi muuttuivat ne kysymykset kuten kerroin. Nykyään lähinnä vastaan tiukasti perheelleni, jos kyselevät että kerron jos on jotain kerrottavaa. Saan silti uteluita, jos en seurustelukumppanista niin lapsista. Ajatus tuntuu hölmöltä, että on enemmän kuin normaalia että hankkisin juuri nyt yksin lapsia kuin että olisin vain yksin. Mielummin yksinhuoltaja kuin sinkku?

Ehkä minun kuitenkin pitäisi tarkentaa, että vaikka olen aseksuaali (kaapissa oleva sellainen suurimmaksi osaksi) niin olen myös aromanttinen. En tunne seksuaalista tai romanttista vetovoimaa muita ihmisiä kohtaan. Siksi elämä tuntuu välillä niin oudolta, kun elää tietyllä niin sen normaaliksi ajateltavan listan ulkopuolella. 

Miltä tuntuu elää kaapissa?

Hieman turhalta ja turhauttavalta. Suurimmaksi osaksi turhauttavalta, koska yhteiskunta jossa elämme ei halua tiedostaa että minä tai minun kaltaisia on olemassa. Varsinkin kun tiedän tasan tarkkaan, että muilla vähemmistöillä on varmaan hieman tukalammat oltavat suhteessa minuun joka ei sellaisen pienen asian kuin seksuaalisuuden kanssa tule toimeen nykyisten normatiivien kanssa. Monet, myös minä itse, tuntuvat ajattelevan usein että voinhan minä vain marssia ulos kaapista. Eihän se ole niin iso juttu, että on aseksuaali? Vai? 

Tuollaiset kysymykset ja olettamukset tuntuvat kirpeästi sielussani, koska eihän kukaan oikeastaan kysy homoilta tai lesboilta noita kysymyksiä (ainakaan toivottavasti). Sillä siinä on aina ihmisestä ja hänen perheestään riippuen aina riski tulla kaapista. Ihmiset, jotka eivät elä kaapissa eivät tiedä minkälaista on elää kaapissa.

Seksuaalinen suuntautumiseni, tai siis se että en tunne seksuaalista vetovoimaa, on vain pieni osa minua. Tärkeä osa, mutta kuitenkin vain osa minua. Vähän samanlainen asia, että minkäväriset hiukset sinulla on luonnostaan tai mikä on lempibändisi. Seksuaalisuushan on hieman liikkuva käsite, se muuttuu ihmisen mukana, ainakin jonkin verran. Tai näin minä ainakin uskon. Siksi se sattuukin niin paljon, kun yhteiskunta sanoo sinulle että seksuaalisuudessasi on häiriö tai se on puutteellinen. En kuitenkaan kiellä sitä mahdollisuutta, että näin olisi jonkun kohdalla riippuen juurikin kyseisen henkilön lapsuudesta/nuoruudesta. Se ei kuitenkaan ole universaali totuus, joten tuollaisten asioiden möläyttäminen ei ole soveliasta. Jokainen aseksuaali on erilainen, ihan niin kuin jokainen ihminen on erilainen. 

Miltä sinusta tuntuisi kun perhe, joka rakastaa sinua, hyväksyy sinut helpommin homoseksuaalina kuin aseksuaalina? 

Yllämainittu kysymys on yksi niistä syistä miksi olenkin juuri perheelleni vielä kaapissa. Muutenkin vain muutama ihminen oikeassa elämässäni tietävät ”suuren salaisuuteni”. Sillä kaapista ulos tuleminen on eräänlainen riski, vaikka Suomessahan on kaikki menossa koko ajan parempaan suuntaan kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä. Paitsi aseksuaalisuuden kanssa, sillä se koetaan edelleen häiriönä tai puutteena ihmisen seksuaalisuudessa kuin omana seksuaalisena suuntautumisena. 

Rakas Suomi, minä en ole puutteellinen eikä minussa ole vikaa. Ei ole, vaikka en koe seksuaalista vetovoimaa. Eivätkä muutkaan jotka ovat samanlaisia kuin minä, ole ihmisiä joissa olisi vika tai puute. Olisiko jo vihdoin aika, että heräisit siltä kivikaudelta missä elät ja heittäisit seksuaalisuuteen liittyvät normit romukoppaan ja aloittaisit alusta? 

Ei myöskään pidä unohtaa, että vaikka ihminen olisi aseksuaali tämä ei tarkoita etteikö hän osaisi rakastua tai haluaisi rakastua tai haluaisi parisuhdetta. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen aseksuaali on erilainen. Puhumattakaan, että jos ihminen on aromanttinen, että hän ei osaisi rakastaa tai rakastua. Se taitaa kuitenkin olla toisen postauksen aihe..

Suhteet Rakkaus Mieli Ajattelin tänään