Tuntuu, että olen viimeiset viikot elänyt jonkinlaisessa haahuilun maailmanmestaruuskilpailuissa. Aika on vierinyt ihan järkyttävää vauhtia eteenpäin, kivaa on ollut, mutta yksi huono puoli on ilmestynyt elämääni. Eräänlainen jatkuva väsymys. 

Uskon tämän tästä helpottavan, kun yksi hyvin intensiivinen kurssi koulusta rämähti omaan loppuunsa viime viikon lopulla. Juhlistin sen kuolemaa ja tulevan kuukauden loppua kolmella siiderillä. Näin ollen ”en ole tipattomalla” -kuukauteni keräsi huikeat kuusi siideriä. 

Näin maanantaina heräsin siihen, ettei tarvitse tänään mennä kouluun. Huomennakin vasta ruokailun jälkeen. Ihanan rentoa siis! Myönnettäköön, että edelliset kolme viikkoa olivat myös aika rennot. Koulupäivät vaihtelelivat pituudeltaan siinä klo 11-16 välillä, viimeisellä viikolla vähän pidempiä. Lopputulos oli aina sama, kotiin saapui nainen jonka aivot olivat aika nollilla. 

Uusi kuukausi ja uudet kujeet. Tein ystäväni kanssa sopimuksen, että vaihdamme lakanat kahden viikon välein. Ensi kuussa tehdään sitten tiuhemmin. Kirjoitin myös kuukauden tavoitteisiin muitakin asioita. Liittyivät niin kuntoiluun, kuin siihen siivoamiseen että yleiseen hyvinvointiin. 

Samalla hengenvedolla, kun ajattelee niin tämä vuosi on ollut jo käsittämättömän pitkä. Tai siis nyt on vasta 2/2016, mutta aika tuntuu pidemmältä. Siis näin tekemisen meininki tavalla riehakas vuosi tulossa, ei siis ole hätiä tai mitiä. Kaikki otetaan vastaan ja nautitaan. 

Helmikuun saavutuksiin ehdottomasti lasketaan myös se, että olen nyt saanut aikaiseksi huolehtia elintilastani. Kyllähän aika sitä jo huuteli, että jotain pitäisi tehdä. Toivon myös, että nyt kun elämän hiukan rauhoittuu (ehkä) niin ei enää hirveästi väsyttäisi. 

Tähän väsymykseen kun ei auta niin kymmenen tunnin yöunet, tai miljoona kuppia kahvia. Olen myös syönyt todella terveellisesti ja hyvin, eli missäköhän aivokemioissa taas heittää. Vitamiinejakin syön. Ei kyllä ole samanlaista flegmaattisuutta, kuin sykyllä. Nyt on sellainen tekemisen meininki. Tosin sitten kun ei tehdä makaan huoneessani (tai siis istun työtuolissa) ja olen aivokuollut. Mukavempaa kuin syksyllä, mutta olen väsynyt olemaan väsynyt.