Pussaa, pussaa!

Kuulin tänään luokkalaiselta, että on kansainvälinen pussaa punapäätä päivä. Ai, sellasiakin on? Oli ensimmäinen reaktioni. Tietenkin kaikki päät kääntyivät minuun, koska olen punapää. Sekin vielä.

Nyt pienen asian sisäistämisen ja googlailun jälkeen minua lähinnä huvittaa koko tapahtuma. Tämä vuosi oli kuudes vuosi tapahtumalle, joka aikoinaan on aloitettu vastakampanjana sellaiselle jossa piti potkia punapäitä. Kaikkea kanssa.

En kuitenkaan ole tänään saanut yhtään oikeaa pusua, mutta ehkä se johtuu ilmeestäni kun kävi ilmi minkälainen päivä on kyseessä. Onneksi ihmisten rajoja sen verran kunnioitetaan. Kiitos siitä nimettömän luokkalaiseni, pus pus vaan teillekin.

Lähinnä asia jäi hampaankoloon tälle päivälle, koska viime vuonna netin ihmeellisessä maailmassa pyöri se suuri suudelma video. Siis se, jossa keskenään tuntemattomat suutelevat. Mieleni yhdisti heti tämän ja sen videon. En siis ole edelleenkään katsonut sitä videota, koska aiheena se vaan nosti karvat minulle pystyyn. Siinä hetkessä tuntui voimaannuttavan vastustamattomalta katsoa sitä kun muut pussaavat. Enää tuo tunne ei ole niin vahva. Onneksi.

Toisaalta jos minulta kysyttäisiin niin suuteleminen on minun mielestä sellaista niin ihmeellistä touhua. Voin avoimin mielin myöntää, että en ymmärrä ollenkaan mikä siinä viehättää. Käytännön kokemusta siis löytyy, muiden ihaileminen tähän aktiin on vaan tietynlaista utopiaa. Olenkin enemmänkin sellaista tyyppiä joka mielummin syö kakkua tai nukkuu lemmikin kanssa päikkärit kun vaihtaisi salivaa vieruskaverin kanssa.

Lisää tästä upeasta päivästä löytyy tapahtuman Facebook sivulla, kliketi klik.