Q&A, prideviikko ja kesän suunnitelmia

Ah, pride viikko. Ah, Suomi tuo takapajuinen maa. En tänä vuonnakaan pääse osallistumaan pride viikon tapahtumiin, mikä myös tarkoittaa että myös nyt lauantaina oleva marssi jää tältä neidiltä sivu suun. Taas kerran, mikä tietysti harmittaa. Toisaalta tänä vuonna minulla on oikeasti tekemistä sinä päivänä, jonka olen jo sopinut viime vuoden puolella. Harmiksemme päivät vain sattuivat kohdalleen noinkin sopivasti, toisaalta siinä on sitä omanlaista charmia. Muussa tapauksessa minut varmasti löytäisi sieltä ihmismassasta, tarkoituksenani oli olla siellä suuren aseksuaalisuus lipun kanssa hengailemassa mutta taitaa (taas) jäädä ensi vuodelle. Nähdään siellä ensi vuonna?

Prideviikosta onkin helppo siirtyä postauksen seuraavaan osioon. Ajattelin nyt tässä vastata pikaisesti saamiini kysymyksiin, vaikka tiedän että voisin vastata kommentteihin tuntuu tämä luontevammalta. Kysymykset kun sattuvat olemaan sellaisia, että jokainen lukija niitä varmasti pohtii tai on pohtinut. Niin uudet kuin vanhat, joten miksi ei? 

***

Se, että ei tunne seksuaalista vetoa, tarkoittaako se yleensä sitä, että ei myöskään halua harrastaa seksiä?
Kyllä ja ei. Tämä on todella ihmiskohtaista ja jokainen aseksuaali on erilainen. Eli vaikka ihminen ei tunnekaan seksuaalista vetovoimaa toista henkilöä kohtaan, voi hän silti olla valmis harrastamaan seksiä – tai sitten ei. Itse en tunne tuota vetovoimaa ihmisiä kohtaan, enkä myöskään halua harrastaa seksiä. Olen kuitenkin vain yksi ihminen, yksi aseksuaali. Toinen aseksuaali voi kokea asiat erilailla, eli haluaa harrastaa seksiä. Seksin harrastaminen ei tee ihmisestä vähemmän aseksuaalia. Kun määritelmä tulee juuri siitä, ketä kohtaan sitä vetovoimaa tuntee vai tunteeko ollenkaan. Ei siitä kuinka paljon vispilän kauppaa kyseisellä ihmisellä on tai ei. 

Yleisesti myös, jos kuka tahansa ei halua harrastaa seksiä niin silloin puhutaan hänen olevan selibaattissa. Kaikki aseksuaalit eivät elä selibaatissa ja se on täysin okei.

En edes osaa sanoa, miltä kyseinen (=seksuaalinen) vetovoima voisi edes tuntua koska en usko koskaan kokeneeni sitä. Osaan arvostaa ihmiskauneutta, ja monesti sanonkin sen ihmisille suoraan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin heidän kanssaan mitään sen.. enempää. He ovat kauniita, minä olen kaunis ja elämä jatkuu. Ei vispilöitä, ei myyntiä etc.

Miksi vanhempasi katkaisisivat välit?
Koska he eivät voi hyväksyä minua sellaisena ihmisenä kuin oikeasti olen? Heillä on omat suunnitelmansa ja unelmansa minun varalleni, mutta he ovat myös ihmisiä joilla on vaikea hyväksyä ihmistä joka ei kuulu siihen ”oikeaan piiriin”. He yrittävät olla avoimia, juurikin laajan ystäväpiirini takia, mutta tiedän että he eivät oikeasti ole niin avoimia kuin haluaisivat olla. Ehkä se on heidän luontoaan vastaan hyväksyä toisia sellaisena kuin he ovat, mutta se myös rajoittaa heitä itseään jollain tavalla.

Tietenkin tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota minun osaltani, koska en ole valmis tulemaan ulos kaapista ja kokemaan sitä mahdollista vieroksuntaa. Varsinkin kun heidän nykyiset vihjaukset ovat siihen suuntaan, että tapa jolla elän elämääni ei ole kovin.. hyväksyttävää (siis heidän mielestään). Vihjeet tulevat juurikin siitä, että en ole vieläkään seurustele tai suunnitele perheen perustamista tai muutakaan mitään sellaista ”vakavaa”.

Miksi tunnet itsesi epänormaaliksi?
Koska liikun valtaväestön ulottumattomissa joissain asioissa ja se on ajoittain hyvin raskasta. Varsinkin kun olen itsekin aikalailla vasta löytänyt aseksuaalisuuden terminä itselleni, en ole vieläkään aivan täysin sinut sen kanssa. Tämä suurimmilta osin johtuu lapsuutestani, mutta uskon kuitenkin olevani oikealla reitillä. On hyvin vaikeaa vain sormia napsauttamalla alkaa ajatella, että ei minussa olekaan mitään vikaa kun on vuosien ajan miettinyt että on jollain tapaa virheellinen ja viallinen. 

Vuosien ajan tunsin itseni hyvinkin rikkinäiseksi ja vääräksi, koska en sopeutunut siihen muottiin joka minulle oli ainoastaan tarjolla. Se oli hyvin hajottavaa aikaa, kun katsot peiliin miettien mikä ihme sinussa on vikana ja ongelmana kun et voi olla kuin muut. Kun se miten muut elävät omaa elämäänsä on se, jonka olet huomannut että et voi saada tai et edes halua saada mutta kun pitää silti saada. Se on sellainen oma sisäinen helvetti, jota ei toivo kenellekään. Varsinkaan kun löytää että ei ole ainoa maailmassa joka tuntee asioita tietyllä tavalla joka menee ns. valtavirran vastaiseen suuntaan. Tai ei edes vastaiseen suuntaan, sillä uimme ihan eri planeetan merissä. 

Ja sitten kun löydät itsesi ja alatkin rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet kuin että edelleen pohtisit omia vikoja jne. Niin muutos ottaa aikaa. Silti en vieläkään voi olla tuntematta itseäni epänormaaliksi, koska maailma ympärilläni kertoo sinä minulle monin tavoin. Tv-sarjassa jota seuraan on saman seksuaalisen suuntautumisen alle itsensä laskeva henkilö, MUTTA hän on jollain tavalla aina viallinen (eli siis jollain tasolla sairas, puuttellinen tms) tai hänestä annettu kuva on hyvin yksipuolinen ja kylmä. Lähinnä puhutaan, että emme osaisi rakastaa tai meillä olisi vikaa genitaalien alueilla vaikka näin ei ole. Nämä ovat siis sellaisia hyviä tapauksia, jolloin saamme edes jotain tunnustusta. Yleensähä me emme ole olemassa, tai siis meillä on häiriö seksuaalisuudessamme. Että hormonihoitoa vain, että sovitaan yhteiskuntaan ”paremmin”.

Yritä siinä ”olla” normaali ja elää omaa elämääsi. Se ottaa itsetuntoon, varsinkin vuosien itsensä kyseenalaistamisen jälkeen. Live and let live, ihmiset sanovat usein. Harvemmin niin toimivat…

***

Vastaan mielelläni kysymyksiin, vaikka täytyy myöntää sen olevan ehkä hieman raskasta. Heh.

Haluaisin nyt kuitenkin pitää pienen ilmoitusluontoisen asian tästä kesästä. Tiedän, että olen vasta aloittanut blogini ja postaus tahti on hiipunut entisestään ja olen siitä pahoillani mutta toisaalta elämä on aikalailla vienyt viime aikoina. Olen ollut niin sairaslomalla kuin muuta kivaa, että vaikka blogini on mielessäni pyörinyt on harvemmin ollut aikaa istua koneellani postauksien takia sen vertaa kauemmin.

Harmikseni olen myös ilmoittamassa, että tähän ei ole tavallaan tulossa muutosta. Yritän nyt ennen Heinäkuuta saada postauksia ulos nopeampaan tahtiin, mutta olen lähdössä reissuun Heinäkuussa enkä ole ottamassa konettani mukaan enkä ole varmaan muutenkaan tietokoneiden läheisyydessä. (Puhumattakaan, että on varmaan muutakin tekemistä kuin istua koneella.) Paluu elektroniikan lähelle kunnolla tapahtuu Elokuun puolella. Tulen kuitenkin jatkamaan blogiani reissusta päästyäni, ehkä myös uudella piristyksellä. Sen verran kiireinen on alkukesäni ollut. Vaikka tahti on hieman hidas, matkustamme kuitenkin varmasti eteenpäin. 

Haluan kuitenkin kiittää kaikkia lukijoita, varsinkin niitä jotka ovat kysyneet vaikeita kysymyksiä. Tai ei edes ehkä vaikeita, mutta sellaisia mitä en enää edes itse ajattele. Iso kiitos! Ehkä jossain vaiheessa kun kysymyksiä mahdollisesti tulee enemmän ja enemmän voisin tehdä oman Q&A -sivun, joissa on vastaus kaikkiin yleisimpiin kysymyksiin.

Nyt onkin sitten helpompi taas palata postaussuunitelmien pariin…