Tag: heteronormatiivisuus

Koulu on taas alkanut tohinalla ja nautin siitä hyvin paljon. On tekemistä ja kunnon aikataulu elämässä. Ei sillä, ettenkö oikeasti olisi nauttinut lomastani jonka oikeastaan vietin istumalla vanhempieni luona neljän seinän sisällä ja katsomalla Netflixiä. Viimeiset kolme koulupäivää ovat olleet antoisia ja olen taas oppinut paljon uutta. Oppiminen on myös ollut suurimmaksi osaksi kivaa ja […]

Ah, pride viikko. Ah, Suomi tuo takapajuinen maa. En tänä vuonnakaan pääse osallistumaan pride viikon tapahtumiin, mikä myös tarkoittaa että myös nyt lauantaina oleva marssi jää tältä neidiltä sivu suun. Taas kerran, mikä tietysti harmittaa. Toisaalta tänä vuonna minulla on oikeasti tekemistä sinä päivänä, jonka olen jo sopinut viime vuoden puolella. Harmiksemme päivät vain sattuivat kohdalleen noinkin […]

Hymyilen ja nyökytän päätäni. Väistän kysymyksen, jos toisen. Tietenkin myös kolmannen ja viidennen.. Viimeisen kohdalla sanon vain hymyilevien hampaideni välistä ”Kerron, kun on jotain kerrottavaa.” Oikeasti minua ei hymyilytä, mutta pidän kulissia yllä. Siteeraan vanhoja lentäviä lauseita siitä kuinka nuori vielä olen, tai siitä miten elämässä on vielä aikaa. Ei ole kiirettä, ei ole suunnitelmia. […]

Jotenkin tuntuu, että samaan aikaan kun pitäisi olla vihainen tai edes oikeutetusti ärtynyt, niin pitäisi silti osata selkeästi argumentoida asiansa. Koko elämäni olen kuullut, että ei kukaan minua kuuntele jos jalkaani poljen ja vihaisesti huultani puren verille, sopustaen itkuista vastalausetta epäoikeudenmukaisuudelle. Että mikään ei muutu, ja ainoastaan mahdollinen tuuli minunkin suolaiset kyyneleet kuivaavat. Ei mikään […]