Faking It
Hymyilen ja nyökytän päätäni. Väistän kysymyksen, jos toisen. Tietenkin myös kolmannen ja viidennen.. Viimeisen kohdalla sanon vain hymyilevien hampaideni välistä ”Kerron, kun on jotain kerrottavaa.” Oikeasti minua ei hymyilytä, mutta pidän kulissia yllä. Siteeraan vanhoja lentäviä lauseita siitä kuinka nuori vielä olen, tai siitä miten elämässä on vielä aikaa. Ei ole kiirettä, ei ole suunnitelmia. […]