The Zone
Viimeinen kouluviikko on käsillä. Deadline painaa, opiskelen käyttämään uutta sovellusta (johon puhelimeni on liian vanha) ja ahdistun siitä. Vartin jälkeen revin silmät päästäni, sammutan sovelluksen ja katoan tutumpiin tummiin vesiin. Tuo sovellus vei liian lähelle toista ihmistä, brr.
Toisaalta kun vertailen viime viikkoja, en voi kieltää itseltäni tai maailmalta muutamaa asiaa. Olen ollut siinä tilassa, jossa ideat lentävät ja olen ollut siinä tilassa kun nousen aamulla ylös sängystä huonosti nukuttujen unien jälkeen ja suorastaan tansahtelen kouluun. Verrattuna muutamaa kuukautta aikaisempaa, tuntuu ihan mahtavalta olla niin energinen ja olla täynnä ideoia. Tavallaan, ainakin.
Viimeisimpiä koulujuttua katsoessa ja omia ideoita selaillessa on yksi teema ollut kaikkein eniten pinnalla. Tabut. Suomalaiset tabut ja maailmanlaajuiset tabut. Niistä on minun radiojuttuni tehty, näin toim. huom. vain. Tuntuu jännittävältä ja ihastuttavalta, että niin moni asia vain loksahtaa paikoilleen. Tuntuu mahtavalta, että mitä kreisimmän idean saan, sitä enemmän sitä tuetaan. Sanotaan vain, että anna mennä vaan. Koulussa saa kokeilla, tehdä virheitä ja ennen kaikkea oppia.
Oli sitten kyseessä uusi sovellus, joka ahistaa. Tai mahtava tilaisuus puhua, räväyttää ja ehkä järkyttääkin ihmisiä. Olla oma itsensä, olla pyytämättä anteeksi olemassaoloaan ja ennen kaikkea, antaa mennä vain. Olla hetkessä kiinni ja avata suunsa, puhua asioista jotka kokee tärkeäksi.
Elämä on välillä kuin koulu. Niin elämässä kuin koulussa, saa kokeilla ja tehdä virheitä. Noiden tekojen tarkoituksena ennen kaikkea opettaa omassa elämässä kulkevaa ja auttaa tätä henkilöä hahmottamaan miten erilaiset asiat joko toimivat, tai eivät toimi. Kontekstista riippumatta. Pääopetus on selkeä läpi linjan, kunhan opit jotain on jotain oikeaa mennyt perille ja silloin ei mikään voi olla väärin.
Yötaivaan pitäisi tänä yönä olla täynnä tähdenlentoja, täynnä mahdollisia toiveita. Tosin ei suomalainen tai kukaan maapallolla asuva tarvitse tähdenlentoa saadakseen toiveen toteutuneeksi. Ensiksi tarvitaan toive ja sitten teko. Teko tekee toiveen toteutumisen tapahtuneeksi. Ihan niin kuin tähdenlento tuo lupauksia, että toive toteutuu on teko parempi tapa lähestyä mitään toivetta. Eli tekoon kannattaa luottaa paremmin kuin vain pelkkään toiveeseen ja uskomukseen.
Syy miksi teen koulujuttuja tabuina koetuista aiheista on, että en halua niiden olevan enää tabu. Sillä kun asioista ei puhuta, niin tulee niitä ongelmia. Kaikista asioista elämässä pitäisi pystyä puhumaan, näin ainakin haluan uskoa. Vaikka itsekin aina välillä kohellaan sen suun avaamisen kanssa, on se silti yleisesti tärkein teko kun halutaan ymmärrystä. Oli sitten kyse vaginallisten naisten kuukautiskierrosta tai ihmisoikeudesta.
Puhumista itselläni helpottaa, kun pääsen niin sanottuun zone tilaan. Josta myös nyt linkkaamani SoSonian video Soulpancake youtube-kanavalle kertoo. Inspiroivia hetkiä, vielä vähän ennen kulutusjuhlaa näin kaikille!