Vietti vie

Joskus mietin, miten osaisin kertoa sen miltä se tuntuu kun vietti vie ja tuntuu koko ruumiissasi – mutta siihen se sitten jää. Vaikka laskenkin itseni aseksuaaliksi, libidoni toimii varsin hyvin. En silti koe seksuaalista vetovoimaa ihmisiä kohtaan, mikä aiheuttaa päänvaivaa. Libido on ja toimii, mutta sänkypuuhat eivät kiinnosta. Huh heijaa vaan.

Mikä on vastaus? Mikä on ”pelastus”? 

Itsetyydytys. Niin ”helppoa” se on.

Ei sillä, että kävisin mainostamassa sitä ystävilleni ja tutuilleni saakka naapureilleni, mutta kyllä muutama tietää miten pidän.. tarpeeni kurissa. Olen monesti keskustellut muutaman läheisen ystäväni kanssa siitä, että jos libidoni taso olisi parikin askelmaa alempana niin en varmaan edes hellisi itseäni sillä tavoin kuin nyt. En ole aiheeseen perehtynyt sen paremmin, mutta tiedän libidon laskemisen olevan joidenkin lääkityksien sivuvaikutus. Lääkityksien, joita en siis tarvitse.

Vietti ja sen hoito on eräänlainen joka kuukausi tapahtuva rituaali, kävelee käsi kädessä kuukautiskiertoni kanssa. En ole koskaan syönyt e-pillereitä tai käyttänyt muunlaista hormonaalista ehkäisyä, joten kiertoni on luomu. Luomut ja luonnolliset ovat myös tuntemukseni, jotka ainakin jollain tasolla riitelevät oman pääni kanssa. Sillä minulla se vietti, ei tunnu muuten kuin lähinnä ärsyttävänä kutinan ihon alla, paineena joka pitää päästää ilmoille tasaisin väliajoin. Tasataan paineita, vai miten se meni? Kunnes alkaa se aika kuusta, ja vietti katoaa sinne mistä tulikin noin viikoksi. Silloin olen yleensä aika elämäni kukkuloilla, lähinnä siksi että on vaihteeksi taas helpompaa hengittää. Ei kutise, eikä ole paineita.

Toisaalta joka kuun jälkeen osaa arvostaa omaa vartaloaan taas uudella tavalla, sillä ainakin luulen sen toimivan juuri oikein. Olenhan perusterve. Sillä tuntuu olevan kaikki hyvin, ja saan myös mahdolliset positiiviset hyödyt mitä itsetyydytyksestä nyt voi saada. Tiedän mistä pidän, tiedän mikä toimii ja ei siinä yleensä mene kauaa aikaa – varsinkaan jos kuukautisten alku on vain päivien päässä. 

Ehkä suurimmat kysymykset kuuluu.. 

Pystyisinkö elämään ilman?

Haluaisinko elää ilman?

Kyllä, ehdottomasti. Sopii melkein molempien vastaukseksi. Itseasiassa sopii jos kun puhutaan siitä, että libidoni laskisi sen verran että en enää kokisi tarvetta hoitaa siitä johtuvia ”ongelmia”. Taitaa olla kaukaisia haaveita, sillä jollain tasolla sillä libidollakin on tarkoitus. Lääkkeillä vetvominen ja vatvominen taas voisivat vaan tehdä enemmän kuin hallaa kuin hyvää. Ainakin toistaiseksi, jääkäämme innolla odottamaan mitä lääketeollisuus kehittää meille naisille*. Pitäisikö suostua tuotteen testaajaksi kun ihmiskokeet alkavat? 

Siinä on kyllä jotain katkeransuloista, että vartaloni kyllä toimii ihan oikein ja normaalisti mutta vartalon omistajaa ei vaan kiinnosta. Varsinkin niinä päivinä, kun oikeasti kiertää ihon alla ja helpotusta ei vaan tule. Puuuh.

Täytyy kyllä uudestaan painottaa, että jokainen aseksuaali on erilainen. Se, että minä olen aseksuaali joka harrastaa itsetyydytystä ei tee siitä universaalia totuutta.