Yllätyksiä joka suuntaan!
Istuin ystäväni sängyllä kun huomasin, että olin saanut äidiltäni useita yhteydenotto yrityksiä. Hän ei ollut sentään soittanut perään, mutta oli kuitenkin lähettänyt niin tekstarin kuin viestejä sosiaalisessa mediassa. Asia oli harvinaisen tärkeä, vaikka reissuni oli loppuvaiheessa, että minuun piti saada yhteyttä mahdollisimman pian. Pieni epäilyskin siinä nousi, kun viesteissä ei lukenut yhtään mitään muuta kuin että oli tullut kirje koululta johon olin hakenut vimeisimmässä yhteishaussa ja jossa olin päässyt myös valintakokeen toiseen osioon. Ennen reissuun lähtöä olin myös saanut kirjeen, josta selvisin että olin varasijalla numero 32.
Kuitenkin siinä sängyllä istuessani, annoin äidilleni luvan avata kirjeeni vaikka tiesin varmasti että se olisi vain se viimeinen naula arkkuun, että nyt loman jälkeen palaan töihin ja jatkan suunnitelma B:n mukaan. Jopa ystäväni kiinnostui, koska hän oli siinä minua tukemassa koko hakuprosessin ajan. Ne minuutit tuntuivat pitkiltä kunnes äitini laittoi takaisin mitä kirjeessä luki.
”Sinut on hyväksytty opiskelemaan yllä mainittuun AMK-tutkintoon johtavaan koulutukseen.”
Muistan katsoneeni puhelinta, lukeneeni viestin ja sitten varmaan aivoni pysähtyivät. Hyvä, että sain suustani sanottua että ”I got in..” mikä taas sai ystäväni sekaisin. Tuntuu tavallaan niin surrealistiselta saada juuri tuo tieto, kun olen juuri hänen seurassaan. Loppujen lopuksi taisimme itkeä ja nauraa hysteerisesti. Lähinnä sen takia, että kouluni alkaa 25.8. ja minulla on vielä edessä muutto ja asioiden hoitaminen (kuten opiskelupaikan vastaanottaminen) ja tosiaan viime yönä palauduin taas Suomen mantereelle.
Minulla on ollut maailman upein reissu takana, mutta tieto opiskelupaikasta on kyllä se kirsikka kakun päällä. Toisaalta, se että en palaakaan työelämään ja olen reissun jälkeen aikalailla mattikukkarossa niin… sellaista se elämä on. Kyllä ne kaikki asiat hoituvat kuntoon, ihan varmasti. Olen onneksi sen verran onnekas, että olen muuttamassa kaupunkiin jossa minulla on vahva ystäväpiiri, joka on myös valmis auttamaan minua tässä että muutaman viikon sisällä pakkaan elämäni (uudestaan) ja vaihdan maisemaa.
Täytyy kyllä sanoa, että kun on melkein kuukauden reissannut ympäri Eurooppaa niin tuntuu ihanalta olla Suomessa. En myöskään ole unohtamassa blogiani, vaikka nyt seuraava kuukausi tuleekin olemaan selkeästi hektisempi kuin ajattelin. Hrr. Tai siis, olen viimeisest kolme vuotta ollut osa-aikatöissä joka on jättänyt minulle hyvin paljon vapaa-aikaa ja nyt olen aloittamassa opiskelut ammattikorkeassa. Hellurei ja hellät tunteet. Tuntuu kuin olisin ollut merirosvo kaiken vapaa-aikani kanssa ja nyt olen liittynyt laivastoon, ei sillä että katuisin vaan.. tulen varmaan kaipaamaan vapaa-aikaani jota on joidenkin mielestä ollut myös liikaa.