Moni kokee hetkellistä tyytymättömyyttä elämäänsä. Työ on toisinaan puuduttavaa pakertamista ja kauppareissut ajanhukkaa. Joskus tyytymättömyys jatkuu kuitenkin pidempään ja sen syyt liittyvät syvemmin elämänvalintoihin. Pitkittyessään tyytymättömyys voi aiheuttaa jopa masennusta. Masennuksen pimeydessä tie tasapainoiseen ja onnelliseen elämään on yhä vaikeampi löytää. Tyytymättömyys voi tuntua lamaannuttavalta, pimeältä, tahmealta ja siltä, ettei millään ole mitään väliä. Se voi olla jopa avuttomuuden tunne, kun ei edes osaa auttaa itseään.

Mitkä ovat yleisimmät syyt tyytymättömyyteen?

Elät elämääsi muita miellyttäen

Teet asioita, joita olet oppinut, että elämässä muka kuuluu tehdä

Koet jääväsi vaille jostakin

Kaikkien näiden syiden keskiössä olet sinä. Valinnat, joita sinä teet, vaikkakin ehkä opitun tai muun ulkopuolisen paineen seurauksena. Vaikka ajattelisitkin yhteiskunnan sanelevan miten sinun pitää elää, se ei välttämättä ole niin kiveen hakattua, kuin miltä se sinun mielessäni vaikuttaa. Ei koskaan kannata olettaa, että joku muu tekee sinut tyytyväiseksi, vaan sinun on uskallettava tutustua itseesi ja kysyttävä itseltäsi, millaista elämää oikein haluat elää.

Tyytymättömyys koskettaa usein myös ihmisiä, joilla asiat näennäisesti ovat hyvin. On työpaikka, asunto, puoliso, perhe, ystäviä, harrastuksia ja niin edelleen. Voi silti olla, että elämä, jonka rakensit, ei olekaan sinua varten. Rakensit elämäsi muiden odotuksien mukaan, etkä omien toiveidesi.

”Mitä tekisit nyt ensimmäiseksi, jos saisit tietää, että kuolet vuoden kuluttua?”

Tämä kysymys herättää ehkä pakokauhua, mutta se voi tuoda myös selkeyttä. Kaikkien meidän aikamme on rajallinen, emmekä tiedä koska se loppuu, mutta jos tietäisimme sen, tekisimmekö erilaisia valintoja unelmiemme suhteen? Unelmien, jotka tekevät meidät tyytyväisiksi ja onnellisiksi.

Jos tyytymättömyys kaihertaa päivittäin, on todennäköisesti aika etsiä muutosta ja oman näköistä elämää. Meillä monilla on unelmia, ehkä hullujakin ja siksi saatamme usein jarrutella muutoksen edessä. Muutos on aina riski ja sen seurauksena joudumme luopumaan vanhasta. Jos et ole valmis päästämään vanhasta irti, niin aika ei ehkä vielä ole kypsä tai et ole valmis uuteen haasteeseen. Älä silti pelkää haastaa itseäsi ja kysyä, mitä oikeasti sisimmässäsi haluat. Ole rohkea äläkä anna elämäsi jämähtää paikoilleen.

”Yli puolet suomalaisista ovat ylipainoisia. Normaalipainoiset ovat meillä vähemmistössä.”

Tämä on järkyttävät fakta monelta kannalta, sillä se vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, mutta myös yhteiskunnan kuluihin. Kukaan ei varmaan pohjimmiltaan halua olla ylipainoinen, mutta silti monien vaaka näyttää hälyttäviä lukuja. Toki ylipainoisuutta on monenlaista: on sairaalloisen ylipainoisia, vaikeasti ylipainoisia, lievästi ylipainoisia ja niin edelleen. Maailmassa ei ole yksiselitteistä reseptiä onnistuneeseen painonhallintaan. Tietoa on internetissä aivan liikaa ja usein se on myös erittäin ristiriitaista. Moni kokeilee erilaisia dieettejä tai ruokavalioita, mutta valitettavasti lopputulos useimmiten on jopa lähtöpainon nousu.

Olen itse aina ollut normaalipainoinen BMI-indeksin mukaan. Painoni on seilannut indeksin puolivälin paikkeilla jo vuosikausia. En siis osaa samaistua ylipainoisiin henkilökohtaisella tasolla ja minun on jokseenkin vaikea ymmärtää, miten joku voi päästää itsensä ylipainoiseksi. Päästää ylipainoiseksi. Juurihan alussa sanoin, että tuskin kukaan haluaa ylipainoiseksi ja silti kirjoitan, kuin se olisi jonkun valinta. Uskon geenien vaikuttavan ylipainoisuuden riskiin, mutta ei silläkään voi kaikkea selittää. Kyllä se kumpuaa enemmän tottumuksesta ja valinnoista, joita päivittäin teemme. Söisinkö suklaamuroja vai luonnonjogurttia marjoilla aamupalaksi? Käynkö kerran viikossa töiden jälkeen hakemassa Hesburgerista äkkiä ruuat, sen sijaan että kävisin ruokakaupassa ja valmistaisin kenties terveellisemmän aterian kotona itse?

Elämässä voi myös olla hetkiä, jolloin ei ehdi panostaa itseensä. Stressiä töissä, lapsi sairaana, läheisen menetys, parisuhde rauniolla – lista on loputon. Silloin ainoa hyvä hetki päivässä voi olla karkkipussin avaaminen tai noutoruuan tilaaminen. Siinä hetkessä on vaikea käsittää, että on tavattoman surullista, jos ihmisen ainoa päivän hyvänolon hetki kumpuaa suklaalevystä. Miten tyhjää meidän elämämme silloin on?

Lihavuus on sairaus

Sitä pitäisi hoitaa kuten muitakin sairauksia ja se tulisi ottaa vakavasti. On turha syyllistää lihavia, sillä lihavuus on usein merkki jonkun muun elämänhallinnan osa-alueen puutteellisuudesta. Siksi se vaatiikin erittäin yksilöllistä hoitoa niin mielen kuin fyysisen puolen ongelmiin. Se vaatii myös yksilöltä halun parantua. Monilla meistä ruuan ja liikunnan suhde on niin sekava ja häiriintynyt, että meidät pitäisi viedä katkolle kuin alkoholistit. Tällä katkolla meille voitaisiin kädestä pitäen opettaa, mikä määrä ruokaa on ok ja kuinka paljon meidän kuuluisi liikkua. Ylipainoisuutta ei varmaan kokonaan voi kitkeä tänä yltäkylläisyyden aikakautena, mutta suhteen tulisi kääntyä: Tulevaisuuden Suomessa ylipainoiset toivottavasti kuuluvat vähemmistöön!