Suomalaiset ovat ylipainoisia

”Yli puolet suomalaisista ovat ylipainoisia. Normaalipainoiset ovat meillä vähemmistössä.”

Tämä on järkyttävät fakta monelta kannalta, sillä se vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, mutta myös yhteiskunnan kuluihin. Kukaan ei varmaan pohjimmiltaan halua olla ylipainoinen, mutta silti monien vaaka näyttää hälyttäviä lukuja. Toki ylipainoisuutta on monenlaista: on sairaalloisen ylipainoisia, vaikeasti ylipainoisia, lievästi ylipainoisia ja niin edelleen. Maailmassa ei ole yksiselitteistä reseptiä onnistuneeseen painonhallintaan. Tietoa on internetissä aivan liikaa ja usein se on myös erittäin ristiriitaista. Moni kokeilee erilaisia dieettejä tai ruokavalioita, mutta valitettavasti lopputulos useimmiten on jopa lähtöpainon nousu.

Olen itse aina ollut normaalipainoinen BMI-indeksin mukaan. Painoni on seilannut indeksin puolivälin paikkeilla jo vuosikausia. En siis osaa samaistua ylipainoisiin henkilökohtaisella tasolla ja minun on jokseenkin vaikea ymmärtää, miten joku voi päästää itsensä ylipainoiseksi. Päästää ylipainoiseksi. Juurihan alussa sanoin, että tuskin kukaan haluaa ylipainoiseksi ja silti kirjoitan, kuin se olisi jonkun valinta. Uskon geenien vaikuttavan ylipainoisuuden riskiin, mutta ei silläkään voi kaikkea selittää. Kyllä se kumpuaa enemmän tottumuksesta ja valinnoista, joita päivittäin teemme. Söisinkö suklaamuroja vai luonnonjogurttia marjoilla aamupalaksi? Käynkö kerran viikossa töiden jälkeen hakemassa Hesburgerista äkkiä ruuat, sen sijaan että kävisin ruokakaupassa ja valmistaisin kenties terveellisemmän aterian kotona itse?

Elämässä voi myös olla hetkiä, jolloin ei ehdi panostaa itseensä. Stressiä töissä, lapsi sairaana, läheisen menetys, parisuhde rauniolla – lista on loputon. Silloin ainoa hyvä hetki päivässä voi olla karkkipussin avaaminen tai noutoruuan tilaaminen. Siinä hetkessä on vaikea käsittää, että on tavattoman surullista, jos ihmisen ainoa päivän hyvänolon hetki kumpuaa suklaalevystä. Miten tyhjää meidän elämämme silloin on?

Lihavuus on sairaus

Sitä pitäisi hoitaa kuten muitakin sairauksia ja se tulisi ottaa vakavasti. On turha syyllistää lihavia, sillä lihavuus on usein merkki jonkun muun elämänhallinnan osa-alueen puutteellisuudesta. Siksi se vaatiikin erittäin yksilöllistä hoitoa niin mielen kuin fyysisen puolen ongelmiin. Se vaatii myös yksilöltä halun parantua. Monilla meistä ruuan ja liikunnan suhde on niin sekava ja häiriintynyt, että meidät pitäisi viedä katkolle kuin alkoholistit. Tällä katkolla meille voitaisiin kädestä pitäen opettaa, mikä määrä ruokaa on ok ja kuinka paljon meidän kuuluisi liikkua. Ylipainoisuutta ei varmaan kokonaan voi kitkeä tänä yltäkylläisyyden aikakautena, mutta suhteen tulisi kääntyä: Tulevaisuuden Suomessa ylipainoiset toivottavasti kuuluvat vähemmistöön!