Meidän vai kiinalaisten pohjavesi?

Vesi on elämän eliksiiri ja sitähän meillä suomalaisilla riittää. Vai riittääkö? Maailmalta kantautuu tihenevään tahtiin uutisia pohjaveden vähenemisestä ja saastumisesta. Pullovesibisnes kukoistaa ja monikansalliset yhtiöt myyvät pohjavettä mahtavalla marginaalilla. Kuka ylipäätään omistaa Suomen pohjaveden? Virallisesti luonnon kiertokulussa olevaa vettä ei omista kukaan, mutta olennaisempaa on, kuka saa käyttää vettä ja mihin tarpeisiin. Voiko siis kuka tahansa ostaa maata Suomesta ja pumpata vettä kaupalliseen tarkoitukseen ja samalla hyötyä tästä ei kenenkään omistamasta arvokkaasta luonnonvarasta? Kyllä ja ei. Onneksi meillä on vesilaki suojelemassa meitä – mutta riittääkö se? Olemmeko turvassa monikansallisien yhtiöiden ryöstöltä?

Faktat pöytään – vesilaki

Vesilain ensimmäisenä mainittu tavoite on edistää vesivarojen käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Omistukseen liittyen on mainittu, että avopintaista ja pohjavettä hallitsee laissa säädetyin rajoituksin se, jolle kysymyksessä oleva vesi tai maa-alue kuuluu. Maanomistaja saa siis pumpata pohjavettä. Tämä kuulostaa aika pelottavalta, mutta mitä nämä rajoitukset ovat ja kuka niistä päättää?

Vesilaissa mainitaan yleisesti sekä aina luvanvaraiset vesitaloushankkeet. En aio listat kaikkia skenaariota, mutta yleisesti viranomaisen lupa tarvitaan, jos se muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai pohjaveden laatua tai määrää. Aina luvanvaraisuuteen kuuluvat hankkeet, joissa pohjavettä otetaan yli 250 000 litraa vuorokaudessa ja se siirretään muualle käytettäväksi. Kuulostaa siis siltä, että maanomistajat tarvitsevat luvat suurempiin projekteihin ja kulutusta seurataan.

Tässä kohtaa voisin mainita, että Lahteen on rakennettu singaporelaisen yhtiön H204U vedenpullottamolaitos, jolla on lupa pumpata miljoona litraa vettä päivässä ja viedä kiinan markkinoille. Vesilain mukaan tähän hankkeeseen tarvitaan viranomaisen lupa. Olisi mielenkiintoista tietää miten viranomaiset arvioivat hanketta, jossa ulkomaalainen firma haluaa pumpata vettä myyntiin ulkomaiden markkinoille. Tässä tapauksessa Lahti Aqua (Lahden kaupungin omistama vesihuoltoyhtiö) myy hintaan X vettä H204U firmalle. Tämä vesimäärä on noin prosentin luokkaa siitä määrästä, jonka arvioidaan päivittäin syntyvän Lahden pohjavesistöön. Se ei kuulosta paljolta, mutta koska tämä on vasta alkua Suomen pohjavesikaupalle, niin todella toivon, että sopimus on laadittu tarkasti, jotta väärinkäytöltä vältytään.

Entä ne hyvät puolet? Jos vettä todella on tarpeeksi ja Lahden kaupunki ja sen asukkaat hyötyvät laitoksesta tulojen ja työpaikkojen puolesta, niin miksi me emme voisi myydä vettä? Toki näkisin mieluummin suomalaisen firman tekevän investoinnin ja pyörittävän markkinoita, mutta rahaahan singaporelainenkin firma Lahdelle maksaa veden pumppauksesta. Jos sopimus on laadittu järkevästi, eikö tässä voisi olla oikea kultakaivos Suomelle?

Onko veden myyminen eettistä tai ympäristöystävällistä?

Suomessa olemme tottuneet siihen, että hanavesi on juomakelpoista ja laadultaan hyvää. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa. Toisissa paikoissa ihmiset ovat riippuvaisia pullovedestä tai käyttävät saastunutta vettä. Kuulostaa käsittämättömältä, että rahtaisimme vettä Kiinaan saakka varakkaan keskiluokan käytettäväksi. Se ei kuulosta kovin ilmastoystävälliseltä tai edes eettiseltä. Veden pitäisi olla jokaisen ihmisen perusihmisoikeus, eikä mikään luksustuote. Meidän pitää vaatia, että suomalainen pohjavesi pysyy puhtaana ja ensisijaisesti meidän suomalaisten oikeutena.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Vastuullisuus

Ilmastohysteriaa?

Ilmastotalkoot, ilmastonmuutos, kasvihuonepäästöt, hiilijalanjälki… Kaikki nämä asiat ovat suomalaisten huulilla päivästä toiseen. Median syyttävä sormi osoittaa usein maatalouden tai yksityisautoilun suuntaan. Älä syö lihaa, lopeta maitotuotteiden käyttö, käytä vain julkisia… Tuttuja ohjeita meille kaikille. Harva meistä tietoisesti haluaa kuluttaa turhaan luonnonvaroja ja täten aiheuttaa järjettömiä päästöjä ja kasvattaa hiilijalanjälkeä. Siksi halusinkin tutkia, millä teoilla oikeasti on merkitystä.

Laitetaan faktat pöytään – hiilijalanjälki

Sitran mukaan, keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 300 kg CO2 vuodessa. Melkein yllättäen, ruoka edustaa pienintä osaa kulutuksestamme. Asumisen aiheuttamat päästöt ovat pikkuisen enemmän. Nämä kaksi elämän kannalta melko välttämätöntä kategoriaa aiheuttavat siis yhteensä 38 % keskivertosuomalaisen päästöistä. Se ei oikeastaan kuulosta kovin suurelta luvulta. Uskallan todeta, että esimerkiksi maltillinen kotimaisen lihan syöminen ei ilmastonmuutosta paljon edistä.

Mitä sisältää suurin kategoria muu kulutus? Sitran mukaan se koostuu vapaa-ajan ja palveluiden päästöistä, sekä kodin kulutustavaroiden, mökkeilyn ja lemmikkien kulutuksesta. Jälleen kerran, kaikki kannattaa laittaa oikeaan perspektiivin, sillä esimerkiksi mökkeilyn ja lemmikkien aiheuttamat päästöt harvoin yltävät samalle tasolle kulutustavaroiden kanssa. Paras säästö saadaan ostamatta jätetystä tuotteesta.

Liikenne ja matkailu on hankala kategoria, sillä sen päästöt heilahtavat helposti taivaisiin yhden asian takia: Lentäminen. Finnairilla on kätevä päästölaskuri, jolla voi katsoa lentomatkojen päästöt eri kokoisilla koneilla. Alhaalla on muutama esimerkki suosituista lomareiteistä menopaluuna ekologisimmalla koneella, joilla reittiä lennetään:

Helsinki-Antalya (Turkki) – 1 444 kg

Helsinki – Miami (USA) – 1 268 kg

Helsinki – Madrid (Espanja) – 448 kg

Helsinki – Budapest (Unkari) 339 kg

Mitä tämä tarkoittaa?

Jos olen vuoden ilman lihaa, säästän noin 560 kg CO2 päästöjä. Se on vain hieman enemmän kuin yksi lentomatka Eurooppaan. Jos jostain pitää luopua pienentääkseni hiilijalanjälkeäni, luopuisin lomasta lentokoneella. Tätä laskutoimitusta katsoessani, en jaksa ymmärtää maataloudesta johtuvaa ilmastohysteriaa. Meidän on ehdottomasti turvattava suomalainen maatalous tulevaisuudessakin, jotta olemme edes jokseenkin omavaraisia. Tietenkään tämä aihe ei ole mustavalkoinen ja sitä on mahdotonta selittää yhden blogikirjoituksen voimin, mutta itselleni tämä Sitran kaavio antoi perspektiiviä asioihin. Jos sinua kiinnostaa, kannattaa käydä Sitran sivuilla ja katsoa tarkemmin mitä kategoriat sisältävät, jotta voit tehdä sinulle sopivan täsmäsuunnitelman päästöjen vähentämiseksi. Ehkä se helpottaa myös omaa sisäistä ilmastohysteriaasi – vai pitäisikö sanoa, ilmastoahdistusta?

Puheenaiheet Vastuullisuus