Töitä ja tekemistä turhakkeelle
Asioita Oy;ssä eletään mielenkiintoisia aikoja. Olen tehnyt työurani koulumaailmassa ja viime syksynä mitään ei ollutkaan tarjolla, joten elokuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut virallisesti työtön.
Ilmoittauduin työttömäksi netin kautta. Ei mennyt viikkoakaan, kun sain ensimmäisen yhteydenoton TE- toimistosta. Virkailija soitti ja haastatteli minua. Mitä olen tehnyt? Millaisia suunnitelmia minulla on? Olenko kiinnostunut kouluttautumaan? Mieheni on yrittäjä, onko minulla hänen yrityksessään työllistymismahdollisuuksia tai vaikutanko siinä jotenkin? Virkailija oli ystävällinen ja sanoi kirjaavansa tiedot ylös. Hän sanoi kaiken olevan ok.
Näin ei ilmeisestikään tapahtunut, koska kahta viikkoa myöhemmin sain kirjeen, jossa sanottiin, että toistuvista yhteydenottopyynnöistä huolimatta, en ole ollut yhteydessä TE-toimistoon, josta syystä työnhakuni katkeaa elokuun loppuun mennessä, ellen ole yhteydessä sinnepäin. Olin ihan tyrmistynyt. Minua ei oltu tavoiteltu, ja olin ollut yhteydessä ja minut oli haastateltukin jo. Kello oli sen verran, etten voinut enää sinä päivänä soittaa, joten heti seuraavana aamuna otin luurin kouraan ja rimpautin kirjeessä annettuun numeroon.
Puheluuni vastasi varsin ikävä ihminen. Ensitöikseen hän haukkui minut valehtelijaksi, kun kerroin, että olen kyllä ollut puhelinyhteydessä ja minua on haastateltukin. Seuraavana hän heitti epäilyksen varjon osaamiseni ylle:
”Olet jo 48-vuotias. Sinulla ei liene minkäänlaista tietoteknistä osaamista ole…Oletko koskaan kuullut CV.stä? Ikäisesi osaamattomat ja kouluttamattomat naiset ovat ikävä kyllä äärimmäisen vaikeasti työllistettäviä…Osaatko hakea töitä? Olisitko kiinnostunut tälläisestä kurssista, jossa opetetaan hieman tietotekniikkaa ja sitä, kuinka töitä haetaan?”
Kun virkailija latoi mielipiteitään, minulla nousi kiukku kohisten. Tunsin, kuinka punainen juova nousi selkärankaa pitkin ylöspäin ja tahdoin keskeyttää virkailijan vuodatuksen. Jotenkin onnistuin olemaan hetken hiljaa. Sitten räjähti:
”Anteeksi, mutta kuinka tyhmänä te oikein minua pidätte? Oletteko edes vilkaisseet papereitani? Mitä olen tehnyt työkseni viimeiset vuodet?” Kysyin huomattavan ärsyyntyneenä.
”Viimeiset vuotesi eivät liity mitenkään näihin minun yksinkertaisiin kysymyksiini. Tiedätkö sinä oikeasti, mikä on CV?”
” Voi, jumankauta! Olen tehnyt erityisopettajan töitä viimeiset vuodet. Minun on pakko osata käyttää tietokonetta, minun on ollut opetettava mm. äidinkielen tunneilla yhdeksäsluokkalaisille, kuinka laaditaan CV ja kuinka työhakemus..! Voi, elämä..! Minä tiedän oikeasti, mikä on CV ja osaan kyllä laatiakin sellaisen, ja jos nyt katsoisitte niitä minun tietojani sieltä koneelta…” Olin oikeasti vihainen – mieleni teki sanoa aika paljon muutakin tälle virkailijalle, mutta jätin sanomatta. (Ainakin osan.)
”No, lähdetäänkin sitten siitä liikkeelle, että laadit CV:n tänne nettiin, sovitaanko, että se on tuossa syyskuun lopussa siellä julkaistuna?”
”Tämä selvä…” mutisin luuriin.
”Ja sitten tämä ongelmallinen yrittäjyys asia…Puolisollasi on yritys…Työllistytkö siinä?”
”En. se on maalausalan yritys ja hädintuskin työllistää mieheni. Minä en ole maalari. Olen kertonut jo nämä asiat. Kuten myös sen, ettei minulla ole taloudellista asemaa yrityksessä, enkä vastaa mitenkään sen toiminnasta.”
”Tästä pitää kyllä nyt tehdä selvitys. Selvitys pitää toimittaa TE-keskukseen. Lähetän lomakkeen postissa. Ellei vastaus ole meillä määräaikaan mennessä, työnhakusi katkaistaan.”
”Minua on jo haastateltu asian tiimoilta ja olen vastannut kaikkiin kysymyksiin. Asian pitäisi olla ok.”
”Ei sinua ole haastateltu…”
”Kuinka sitten voin edes tietää, mitä lomakkeessa kysytään?”
”Sitä minä en voi tietää, mutta lomake tulee lähipäivinä postissa. Koska olet ilmoittanut olevasi kiinnostunut kouluttautumisesta, siirrän sinut ryhmään kaksi.” Virkailija oli myöskin sarvet pystyssä.
”Mistä tiedät, minun olevan kiinnostunut kouluttautumisesta?”
”Koska se lukee täällä sinun tiedoissasi.”
”Kuinka se voi lukea minun tiedoissani, jos en ole edes ollut yhteydessä TE-keskukseen?”
Syntyi syvä hiljaisuus. Minä rikoin sen sanomalla:
”Niinpä niin. Laita lomake postiin.”
”Ryhmä kahden virkailija ottaa sinuun yhteyttä. Minä laitan lomakkeen postiin. Kiitoksia ja hyvää syksyä.” Luuri lonksahti kiinni.
Asioilla on aikansa ja paikkansa. Työttömyys ei ollut ensi alkuun kirous, sillä tyttäreni sai ihanat kaksospojat heinäkuussa ja mummon läsnäolo ja apu olivat syksylläkin kovasti tarpeen. Kädet olivat ihan täynnä tekemistä. Sitten aika vain vyöryi eteenpäin. Ennenkuin huomasinkaan, olin käynyt tapaamassa Heinolassa ryhmä kahden virkailijaa – joka oli muuten aivan asiallinen, jopa kannustava ja mukava – olin varannut itselleni ammatinvalintapsykologille ajan ja joulukin tuli ja meni.
Niin ja se lomake tuli postissa. Tosin samat asiat olivat TE- keskuksen verkkopalvelussa, joten olin vastannut kysymyksiin siellä. Lomake oli printattu ko. sivusta ja siinä luki, että sen voi täyttää myös netissä.
Mutta joulukuun alkupuolella alkoi työttömyys tuntua raskaalta. Alkoi tuntua, etten ole mitään. Yhtään sijaisuutta ei koko syksyn aikana oltu tarjottu, vaikka aina ennen niitä on ollut. maitopurkki, joka aamukaffelta jäi pöytään, saattoi olla siinä vielä iltapäivälläkin, kun ei vain käsi noussut sitä jääkaappiin nostamaan – ei kiinnostanut. Kaikki – pienetkin asiat – piti ottaa oikein asiakseen tehdä. Ammatinvalintapsykologi sanoi, että se on normaalia, sillä ihmiset alkavat turtua ja latistua oltuaan 4-5 kuukautta ilman töitä. Siinä vaiheessa alkaa kuulemma tunntua siltä, ettei kelpaa mihinkään, eikä kellekään. Tosi lohdullista! Mutta hän tahtoi tavata uudelleen ja näiden keskustelujen jälkiväreilynä olen uskaltautunut laittamaan itseni jälleen peliin mukaan.
Viikko sitten hain työpaikkaa. Tänään hain opiskelupaikkaa ja lisäksi vielä samaan työhön tähtäävää oppisopimuspaikkaa. Työkkäri on täysillä mukana, opiskelupaikasta sanottiin, että tervetuloa vain, mikäli vain työnantaja lähtee hommaan mukaan. Tänään on ollut positiivinen vire ja olen siitä iloinen. Mitään en ole vielä saanut, mutta olen yrittänyt.
Huomenna ehkä hiihdän.
