Alkuräjähdys – mistä kaikki lähti?

Mulla on ollut todella pitkään tarkoitus aloittaa opiskeluaiheinen blogi, mutten ole saanut ikinä aikaiseksi sen luomista. Nyt on elämä muuttunut kertaheitolla ja blogin aihekin osittain muuttunut. Nimittäin, mä olen ihan hurahtanut lastenmuotiin ja ruoka on kulkenut aina lähellä sydäntä. Jos Suomessa olisi kannattavaa olla kokki, se olisi se mun juttu. Tämän blogin tarkoituksena olisi nyt kuitenkin yhdistää tuon ihanan vieressä tuhisevan ikiliikkujan elämää, tyyliä, ruokailuhetkiä ja mun taivalta tohtoriksi. Eli siis meidän elämää! Mukana kulkee joukko mielipiteitä ja yleistä pohdintaa maailmanmenosta. Katsotaan, jos saataisiin myös miesnäkökulmaa mukaan välillä.

Mä olen siis Jenni, heippa hei! 27-vuotias turkulaismamma Aurajoen varrelta, jonka aivot on täynnä fysiikan lakeja ja kemian termejä höystettynä kakkavaipoilla ja lastenlauluilla. Mulla on nyt pitkään ollut jo villi haave; oma vaatebrändi lapsille ja myöhemmin myös aikuisille. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta katsotaan, tapahtuuko asialle tulevaisuudessa jotain. Nyt opiskelen kuitenkin kemiaa ja lääkärin ura olisi tavoitteena vihdoin. Olen aina halunnut lääkäriksi ja se ajatus vahvistuu koko ajan. Monta mutkaa on ollut matkan varrella, ja tähän pisteeseen on tultu lukion penkiltä mäkkärin rasvan käryn ja biotekniikan opintojen kautta. 

Allekirjoittaneen lisäksi meillä asuu heinäkuussa 2018 syntynyt höpsö pikkunapero ja mun usein typeriä päähänpistoja kestävä avomies T, joka kuulemma aikoo oikolukea nämä mun tekstit, etten mielipiteilläni pahoita kenenkään mieltä – eikö se olisi oiva tapa saada lukioita? Ei varmaan kannata pahalla päällä alkaa kirjoittelemaan, koska voi tulla hyvinkin kärkästä tekstiä.

Mulla on tapana tutkia asioita ennen, kuin luon mielipiteitä ja haluan tuoda asioiden kaikki puolet esiin tieteen ja omien kokemuksien kautta. Pää saattaa välillä leijua pilvilinnoissa, mutta jalat ovat visusti maan alla ja siellä pysyvät. Toivoisin, mun juttujen auttavan muita ja herättävän keskustelua, joten laittakaa ihmeessä viestiä tulemaan.

Jenni