Tänään viikkoja 36+1 ja päätä särkee 24/7. Aamulla makasin synnärillä käyrillä ja ottivat labrat varmuuden vuoksi. Pääsin kotiin tervein paperein. Ei aihetta raskausmyrkytysepäilyyn. Sen verran henkisesti ja fyysisesti raskasta on tämä loppuraskaus ollut, että en jää kaipaamaan katkonaisia yöunia, isoa mahaa, selkäkipua tai närästystä. Onneksi anopin lapsenhoitoapu oli saatavilla tänään ja sain levätä synnärin pimeässä huoneessa kolme tuntia kaikessa hiljaisuudessa kahvia juoden. Hassua miten elämän pieniä asioita oppii arvostamaan, kun hermoja tarpeeksi koetellaan.

• suihkussa käyminen ilman, että tarvitsee sanoa sanaakaan tai vahtia ketään
• kaupan pihassa laittaa lapsi autoon ja viedä ostoskärryt paikoilleen yksin rauhassa kävellen ilman, että kukaan kiukuttelee käsipuolessa
• istua leikkipuiston penkillä hiljaa pahvikahvi kädessä ja katsella merelle lapsen leikkiessä kiipeilytelineessä
• mediakasvatusta, kun ne hermot menee ja haluan olla puhumatta kenenkään kanssa 10 minuuttia
• puolison tuki, laitoin juuri viestin, että kun hän tulee kotiin ensviikolla, niin makaan peiton alla vuorokauden putkeen. Hänen mielestä idea oli loistava, jos se auttaa mua kestämään loppuraskauden edes jotenkin. Jes jes!
• nettishoppailu! <3