Olen menettänyt paljon monia läheisiä ja ei niin läheisiä ihmisiä viime vuosina.

Olen joutunut luopumaan pakosta ja sairastunut yksinäisyyden pelkoon.

Olen aina viihtynyt yksin, nauttinut mieleni maisemista.

Vaikka minulla on edelleen läheisiä ihmisiä elämässäni, en osaa enää nauttia yksin olemisesta kuten ennen.

Pelkään, että joudun luopumaan heistäkin joita minulla on vielä jäljellä.

Toisaalta haluan ajatella positiivisesti – monet suhteet ovat loppuneet koska niiden aika on ollut täysi. Ne eivät ole enää antaneet vaan pikemminkin ottaneet ja saaneet kyseenalaistamaan omaa arvoani.

Olen oppinut ystävyyden arvon.

Olen oppinut itsestäni ja toisista. Vaadin nykyään enemmän ja haluan ympärilleni vain avoimia ja positiivisia ihmisiä – sellaisia kuten itsekin olen.

Olen innoissani niistä ihanista ihmisistä joita tulen vielä matkallani tapaamaan.

Lisäksi kiitollinen niistä ihanista joita elämässäni jo on – pidän teistä tiukasti kiinni ja pyrin olemaan myös teille se paras mahdollinen ystävä.

Nyt on otettava aikaa myös itselle, ystävistä tärkeimmälle.