Kuinka Indonesia länsimaistuu
Pikkusaareni lähin kaupunki on noin puolen tunnin venematkan päässä. Kaupunki on Indonesian mittapuulla pienehkö, keskikokoinen ehkäpä, noin 600 000 asukasta.
Kaupunki on likainen, meluinen ja ankea, niin kuin kaikki muutkin indonesialaiset kaupungit. Ilmankosteus on tehnyt kaikesta harmaata, uutuuttaan hohtavat vain kirkot, joihin kyllä on varaa pistää miljardeja, mutta ihmisten talot ovat kurjia. Mutta ei kovin tarvitse eristää, kun lämpötila on ympäri vuoden +30. Jos katto vähän vuotaa, niin mitä sitten.
Mutta Indonesia rikastuu hullua vauhtia, se näkyy myös minun lähikaupungissani. Kaikki länsimaalainen on hienoa, ja kaupungin rikkaimmat kulkevatkin Guccin (feikki)korkkarit jalassaan ja Luin Vuittonin (feikki)laukku olallaan ostareihin, joita rakennetaan vieri viereen siirtomaalle, jota roudataan meren päälle. Ostareilla voi shoppailla, sillä se on kuulemma parasta mitä maailmassa on. Rannan parhaille näköalapaikoille nousee kansainvälisiä huippuravintoloita kuten McDonalds, KFC ja Pizza Hut. Suuret mainoskyltit huutavat Nestlen ja varsinkin Unileverin ilosanomaa, ja itse asiassa kaupasta on vaikea löytää mitään, mikä ei olisi jonkun jättifirman tavara.
Unilever ja Nestle tarkoittavat paikallisille länsimaalaista laatua. Nämä ryöstöfirmat tekevät miljardivoittoja eikä täällä ole vielä kuultukaan kriittisestä kuluttamisesta. Itse vältän Suomessa näitä merkkejä kuin ruttoa, mutta täällä huomaan monesti olevani umpikujassa valintojen kanssa. Jos haluan sinappia paistettujen perunoiden kanssa, ei vaihtoehtoja ole. Indonesialaisia merkkejä ei hyllyssä juuri näy, tosin bränditöntä lähiruokaa saa edelleen laajalti, esimerkiksi ostamani tofu tulee läheisen kylän ”tehtailta” eli pikemminkin nyrkkipajoilta tuoreena eli tuote kestää jääkaapissa vain muutaman päivän. Sama soijamaidon, pähkinöiden, kuivatun kalan ja monen muun tuotteen kanssa. Onneksi!
Mutta länsimaalaistuninen tarkoittaa kai tällaiselle rantapummiexpatille vain hyvää, sillä saan Body Shopista (Nestlen) eläimillä testaamattoman deodorantin tai Hypermarketista Arlan fetajuuston. Raision Benecol-tehojuomiakin kaupataan, en tosin ole tohtinut niihin koskea. Voin juoda latten J. Co. Coffeessa tai syödä vegepitsan Pizza Hutissa jos indonesialainen ruoka alkaa tökkiä. Silti kaikessa tässä on jotain surullista. Tekisi mieli huutaa että älkää ihannoiko tätä! Että me ollaan nähty jo tämä tie eikä se johtanut mihinkään hyvään.