Vihdoinkin ulos puutarhavajasta, eli muutto uuteen kotiin
Mikä sen kamalampaa ja ihanampaa kuin muuttaminen uuteen kotiin. Viime kerrasta onkin yllättävän kauan aikaa, tein se vuoden 2010 lopulla pakatessani Suomen asuntoni pakettiin ja valmistautuessani muuttoon ulkomaille.
Silloin muutto eli siis pakkaaminen oli kamalaa, vaikka yhteinen tulevaisuus maailman rakkaimman tyypin kanssa olikin ihana juttu. Jouduin yksin pakkaamaan kaikki tavarani laatikoihin ja hankkimaan niille enemmän tai vähemmän pysyvän sijoituspaikan. Muuttopäivä osui sitten tietenkin siihen viikonloppuun, kun jouduin olemaan erään suoran tv-lähetyksen finaaliviikonloppua hoitamassa lähes aamusta iltaan. Öisin ajelin pienellä laina-autollani viemässä romujani erinäisiin osoitteisiin ja kävi veljeni onneksi hakemassa Jyväskylästä saakka suurimmat huonekalut parempaan säilöön. Aina kun palaan takaisin Suomeen lomalle, joudun etsimään romppeitani eri kavereideni luota, välillä huonolla menestyksellä. Varsin mukavaa asiasta tekee sen, etten silloin paniikissa levitellessäni kamojani tuttavien kellarikoppeihin tietenkään voinut tehdä minkäänlaista listaa, missä mikin boksi on. Niinpä sitten palelen, kun en raaski ostaa koko uutta vaatevarastoa, koska jossain ovat vieläkin jemmassa ne hyvät talvisaappaat ja ainiin löytyihän ne mun parhaat käyttövaatteet sittenkin sieltä kaapista ystävän muuton yhteydessä.
Mutta se siitä, traumatisoidun aina muutosta, en ole siinä ollenkaan hyvä enkä varsinkaan tehokas. Nyt meidän piti muuttaa 300 metrin matka viereisestä resortista tänne työpaikalle, josta saimme käyttöömme aivan ihanan upean bungalowin. Ylhäällä kuva mökin olohuoneesta ennen kuin kannoimme sinne tuhansittain homeisia, pölyisiä ja termiitin syömiä muovikassilasteja.
Ensimmäisenä toimme käyttövaatteet ja astiat sekä oleelliset kempparit niin, että pääsimme nukkumaan ensimmäisen yön leppoisasti uudessa, siistissä ja avarassa kodissa. Tai niin luulimme. Muutimme nimittäin yhden pienen mustan Malam-kissan jo ensimmäiseksi yöksi kanssamme uuteen kotoon, mutta katti ei ollut kuljetuskopissa matkustamisesta sekä maisemanvaihdoksesta yhtään niin innostunut kuin omistajansa. Katti parka maukui koko matka ja kun avasin kuljetuskopin luukun uudessa kodissa, säntäsi surkea säikky otus ikkunasta ulos ja siinähän se ilta sitten menikin maanitellessa kullannuppua takaisin sisälle. Tulihan se lopulta ja menikin sänkyyn suhteellisen tyytyväisenä koisimaan. Kunnes. Aamuyöllä naapurista uuden tulokkaan haistanut iso, vanha ja kokenut kollikissa hiippali mökkiimme ja aloitti välittömästi vertahyytävän kuuloisen tappelun pienen reppanan pentukissan kanssa. Veri, kusi ja virtsa roiskui kun iso pahoilaskatti näytti kuka on kuka. Pieni Malam juoksi jälleen ikkunasta ulos iso uros kintereillään.
Alkoi siis ensimmäinen aamu uudessa kodissa verilammikoita moppaillen ja tulihan se pikku vauvamme myös kotiin nilkuttaen, jalka verta valuen. Onneksi kyse oli kuitenkin vain pintahaavasta ja lukittuani ovet ja ikkunat visusti sain Malamin rauhoittumaan. Siihen saakka, kunnes poika näki peilikuvansa upouuden hellan kyljestä ja pinkoi sängyn alle tuhatta ja sataa. Siellä reppana sitten vietti seuraavat 18 tuntia, jonka jälkeen toimme Appelsiinin Malamia lohduttamaan. Iso kolli oli viety kylille uuteen kotiin.
Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun jolkotteli kolli takaisin kotikonnuillensa ja aloitti tappelun molempien uroskissojeni kanssa. Sama setti uudestaan, mutta traumatisoituneet pikkukatit saatiin kuitenkin loppujen lopuksi turvaan ja kolli mopolla kylille.
Kolli tuli vielä kerran uhittelemaan ovelle, jonka jälkeen joduin tekemään raskaan päätöksen katin siirtämisestä toiselle saarelle. Sinne kolli sitten lähti, uuteen kotiin meidän siivoojanaisen isän luokse. Varmaan ui sieltä takaisin.
Nyt tilanne alkaa olla rauhoittunut. Kissat tyytyväisiä uuteen asumukseen ja melkein kaikki tavarat on myös saatu paikoilleen. Vihdoin oikea koti! Edellinen oli niin järkyttävässä räjähdyspisteessä, sillä termiitit olivat syöneet kaikki seinät ja ravut kaakeleiden alla olevan sementin niin, että jokaikinen lattialaatta keikkui ja seinät meinasivat kaatua päälle. Sen lisäksi päivää ennen muuttoa mieheni meni kylpyhuoneen lattiasta läpi, alla oli vain ilmaa. Ja iso rapu.
Nyt on kuuma vesi hanasta! Ja vessankin voi vetää. Ja oven kiinni perässään jos tulee semmonen olo. Ja vieraat tulla käymään, sillä meillä on ylimääräinen makuuhuone. Ja upouusi keittiö, jossa jääkaappi-pakastin pursuaa tuoreita vihanneksi ja hedelmiä ja uutta uunia päästiin kokeilemaan eilen ekaa kertaa, kun viidakkopoika tekaisi focaccian iltapalaksi. On tilaa vaatteille laatikoissa ja hyllyissä, rakennettiin myös pesutupa talon alle, siellä voin pestä pyykkiä, koneella tietenkin.
Ja vieressä on sauna. Ja meillä saaren hienoin tupa. Ja sattuipa sopivasti, että pikkuveljeni oli juuri muuton aikaan täällä käymässä, pääsi muuttamaan siskonsa romuja yhdeksättä kertaa. Kiitti!