Älä pelkää pöpöjä

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen matkustanut Ruotsiin, Viroon, Tanskaan, Saksaan, Tsekin tasavaltaan, Itävaltaan, Italiaan, Espanjaan, Ranskaan, Monacoon, Belgiaan, Hollantiin, Luxenburgiin, Englantiin, Singaporeen, Malesiaan, Thaimaahan, Vietnamiin, Costa Ricaan, Nigaraguaan, Hondurasiin, Guatemalaan, Meksikoon, Kuubaan, Kiinaan, Macaoon, Indonesiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Kaksi kertaa olen matkoillani sairastunut ruokamyrkytykseen. Ensimmäisellä kerralla olin Meksikossa vuonna 2008 Cozumelin sukellussaarella viiden tähden all inclusive -hotellissa sesongin ulkopuolella. Onneksi oli manklatut lakanat ja puhdas porsliini missä viettää lomapäiviä.

Nyt sitten sairastuin toisen kerran. Ja täytyy todeta että kai oli jo aikakin. Jälleen ruoka oli pilaantunutta tasokkaassa ravintolassa, kalliissa resortissa, sesongin ulkopuolella. Muuten en olisi sinne mennytkään, mutta kyseessä on työpaikkani.

 

Kun makasin viisi päivää potilaana pedissäni totesin kaksi asiaa:

1. Matkustaessa tai yleensäkin ulkomailla kannattaa aina syödä ruokansa siellä, missä paikallisetkin syövät. Tämä pätee ihan samalla lailla Pariisin kaduilla kuin Nigaraguan Ometepe-tulivuorisaarella. Raaka-aineiden vaihtuvuus on taattu, kalat ja kasvikset eivät ole muhineet päivätolkulla kylmälaukuissa ja näin ruokamyrkytyksen riski on huomattavasti pienempi. 

Ja bonuksena on tietty se juttu, että kohdemaassa tulee maistettua aitoa paikallista ruokaa eikä jonkun ravintoloitsijan povauksia siitä, mitä turisti haluaa syödä. Itse olen syönyt välillä mitä kurjemmissa kulmakuppiloissa, ja kuten mainittua, ongelmia ei ole ollut. Toki tarkastan aina etukäteen silmämääräisesti miltä paikka vaikuttaa, tervettä järkeä saa käyttää mutta yliherkkä ei reissuilla kannata olla.

2. Maailmassa on paljon hyviä tv-sarjoja, joiden katsomiseen en ole aikaisemmin löytänyt aikaa. Muun muassa uusi tuttavuus Breaking Bad on aivan hulvattoman loistavavaa tv-viihdettä, jossa päähenkilö on kerrankin jotain aivan muuta kuin sankarit yleensä olevat. Ällöttävä maaimanpelastaja-lääkäri Jack Shephard ja ihana maailmanpalastaja-agentti Jack Bauer saavat tästä viisikymppisestä Herra White -luuserista kovan vastuksen. Myös polygamisesta perheestä kertova Big Love vaikutti lupaavalta ja ensimmäistä kertaa löysin vihdoin sen hetken, kun aloin katsoa Sopranos-sarjaa alusta saakka. 

Ja okei. Myönnettäköön, että katsoin myös yhden tuotantokaudellisen Kumman kaata. 

 

Mitä muita hyviä sarjoja suosittelisit? 

Kuva bakteerista täältä.