Dokumenttitärppi: Kalat kuolevat sukupuuttoon, miksi?

Jos hai eläisi sademetsässä orangin tai tiikerin tavoin, olisi sillä tuhansia suojelijoita ja puolestapuhujia. Jos tonnikala eläisi Suomen metsässä, sillä olisi jo EU:n tuki ja lain turva.

Mutta kalat elävät meressä, paikassa johon ihmisellä ei ole asiaa ilman laitteita, isossa sinisessä, joka jatkuu loputtomiin. ”Blue Planet -dokumentit näyttävät otoksia valtavista kalaparvista, on huuhtaata väittää, että kalat ovat loppumassa.” Ja hei ketä kiinnostaa joku kala, limainen persoonaton otus, kun maailmassa on ihmisiä, joilla on NÄLKÄ. Ja kala myös maistuu tosi hyvälle ja on kuulemma niin terveellinen, että kaikki ravitsemusalan ihmiset suosittelevat sen syöntiä.

Mutta harva ravintoterapeutti muistaa mainita, että meren asukkaat ovat hätää kärsimässä. Aiheesta on kyllä kuvattu muutama dokumentti ja kirjoitettu pari lehtijuttua, mutta kukaan ei ole valmis tekemään asian eteen yhtään mitään. Tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Ylikalastus on valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tulee vaikuttamaan meidän jokaisen elämään.

Tosiasia on, että kalat tulevat kuolemaan lähitulevaisuudessa sukupuuttoon, ettei kalastusta vähennetä merkittävästi. Ennusteiden mukaan meret ovat kalattomia jo ennen vuotta 2050.

Ryöstökalastusta ja laitonta kalastusta tapahtuu niin järkyttävän paljon, ettei sitä osaa millään edes käsittää. Jotenkin laittomasta ryöstökalastuksesta annetaa kuva, että köyhät filippiiniläiset kalastavat pienillä veneillään kaloja ilman lupia ja he tekevät sen vain siksi kun perheellä on nälkä. Tämä on ihan paskanjauhantaa. Totta on, että köyhät filippiiniläiset, indonesialaiset sekä muut laittoman kalastuksen kärkimaat joutuvat laittomiin kalastuspuuhiin elättääkseen perheensä, mutta kysessä ovat valtavat kalastusalukset ja iso bisnes, jonka rikollispomot kylpevät rahassa ja likaisen työn tekeville kalamiehille maksetaan orjapalkkaa.

Mutta ei se laiton kalastus ole ainut syy kalojen loppumiseen. Suurin syy on se, että yksinkertaisesti kalastuslupia on liikaa ja kaloja poimitaan meristä kestämättömällä periaatteella. Kalat tapetaan liian nuorina, kannat ovat sukupuuton partaalla. Sanokoon kuka tahansa Hanna Partanen mitä vain, mutta ME SYÖMME LIIKAA KALAA.

Yksi surullinen havainto kalastustermejä katsellessa on ”bycatch” eli ne kalat, jotka tulevat ”vahingossa” saaliiksi verkkoihin ja muihin välineisiin ja jotka heitetään kannattamattomina (ja kuolleina) takaisin mereen. Esimerkiksi yhtä katkarapukiloa kohden bycatchia tulee jopa 22 kiloa. 22 kiloa mereneläviä, jotka heitetään kuolleina laidan yli! Kun ensi kerralla menet sushilounaalle ja lautasellasi on sitä ihanaa punaista tonnikalaa, kuvittele, että pöydälle laitettaisiin syötäväksesi myös kaikki ne kalat, jotka joutuivat pölkylle vain tuon sushisetin vuoksi. Pöydän pitäisi olla viisimetrinen, että kaikki turhaan kuolleet eläimet mahtuisivat siihen. Puhumattakaan ilmakehämme hapentuottajat, korallit, jotka eivät edes vikise kun trooli tulee ja vie. Lähde: Jonathan Safran Foer: Eating Animals.

Ylikalastuksesta kertova elokuva The End Of The Line ilmestyi viime kesäkuussa maailman valkokankaille. Minulta kyseinen elokuva on mennyt ajoittaisen uutispimennon vuoksi ohi, mutta nyt huomasin elokuvan Ylen dokumentin ansiosta. Yleltä tuli muutama päivä sitten elokuvasta ja sen kautta ylikalastuksesta kertova dokumentti Kalastuksen loppu?, joka on nähtävillä Yle Areenassa vielä kuukauden ajan. Katso dokumentti tästä.

 

Oletko sinä valmis luopumaan kalansyönnistä tai vähentämään sitä radikaalisti paremman tulevaisuuden vuoksi?

 

Etkö osaa kokata kasvisruokaa? Katso Chocochilin ihanat kasvisreseptit ja huomaat, että kasvisruoka on paljon muutakin kuin höyrytettyjä kasviksia.