Olin työpaikkakiusattu, näin minua alistettiin
Edellinen työpaikkani italialaisessa sukellusresortissa oli helvetillinen kokemus. Lue koko tarinani ja jaa omat kokemuksesi muiden kanssa.
Vuosi sitten kouluttauduin sukelluskouluttajaksi, ja sain heti työtarjouksen paikasta sopivasti läheltä kotiani. Olin kerran aiemmin vieraillut kyseisessä luksusresortissa, ja se vaikutti upealta. Hienot veneet, upea ravintola, uima-allas ja viihtyisät bungalowit valkoisella hiekkarannalla. Edellinen sukelluskouluttaja oli lähtenyt nopealla varoitusajalla, ja paikka tarvitsi pikaisesti kouluttajaa. Ja minä tarvitsin kipeästi työpaikkaa, tai oikeastaan vielä kipeämmin työpaikan mukana tulevaa Indonesian työ ja -oleskelulupaa. Indonesiassa turistiviisumilla voi oleskella enimmillään kolme kuukautta, sen jälkeen pitää tehdä reissu ulkomaille. Se alkoi käymään kukkarolle, ja muutenkin halusin jotain pysyvää.
Työnantajani tiesi, että olin lähes epätoivoinen. Se pisti hänet hyvään neuvotteluasemaan. Joutuisin itse maksamaan työluvan (reilu 2000 euroa ensimmäiseltä vuodelta) ja peruspalkkaa saisin kuussa reilut kolmesataa euroa. Kuulosti aika suolaiselta ja yritin tingata, että hän maksaisi edes puolet luvasta, mutta mies oi järkkymätön. Ota tai jätä -tyyppinen tarjous. Olisi pitänyt jättää, menisihän ensimmäiset kuusi palkkaa työluvan maksuun. Saisin myös tehdyistä kursseista provikkapalkkaa, mutta sen suuruus vaihtelisi sukeltajien määrän mukaan.
Otin kuitenkin harkinnan jälkeen paikan vastaan ja aloitin innolla ensimmäisessä oikeassa sukelluskouluttajan pestissäni. Heti kättelyssä kävi ilmi, ettei juuri kukaan vieraista tullut resorttiin tekemään sukelluskurssia, ja ensimmäisen kahden kuukkauden aikana tein vain muutaman hassun kurssin. Se turhautti, sillä olin nimenomaan pyrkinyt kouluttajaksi, koska halusin opettaa ihmisiä sukeltamaan. Sen sijaan minut pistettiin tekemään inventaarioita ja paperihommia. Eikä siinä mitään, kyllä toki tykkään tehdä kaikenlaisia työtehtäviä, mutta olin silti pettynyt, etten päässyt opettamaan niin kuin olin kuvitellut.
Olin kuitenkin siinä uskossa, että kun sesonki alkaisi, oppilaita varmasti riittäisi. Myöhemmin kävi ilmi, että suuret oppilasmäärät olivat vain unelmaa. Pomoni oli pimittänyt tiedon minulta tahallaan.
Tykkäsin kovin työkavereistani sukelluspuolella, itse asiassa koko resortin väki oli tosi mukavaa. Paikan manageri oli italialainen nainen, jonka kanssa tulimme erittäin hyvin juttuun. Etäinen pomoni oli myös jees.
Kaikki muuttui, kun toinen sukelluskouluttaja saapui. Tämä reilu kolmekymppinen kaljuuntuva lyhyt italialaismies saapasteli paikalle omistajan elkein ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kaikkien selkäpiitä välittömästi. Tiesin, ettei tästä seuraisi hyvää, mutta yritin ajatella positiivisesti; ehkä ensivaikutelma oli väärä.
Ei valitettavasti ollut, ja jo ensimmäisellä viikollaan kusipää puukotti minua selkään puhumalla täysin paskaa minusta paikan omistajalle. Omistaja, joka oli paikalla vain parin viikon lomalla vaimonsa kanssa, tuli haukkumaan ja huutamaan minulle täysin syyttä. Selvitin asian sukeltajan kanssa, ja hänellä ei ollut mitään ongelmaa. Uusi tulokas kaljupää oli pönkittänyt omaa asemaansa isojen herrojen silmien edessä lyttäämällä minut ilman pätevää syytä.
Kusipään käytös jatkui huonona ja muuttui huonommaksi päivä päivältä. Hänellä oli tapana huutaa asiat työkavereilleen, kun ei muuten saanut tahtoaan läpi. Tai sitten ihan muuten vain. Hikikarpalot valuen hän yritti kaikkensa esittääkseen pätevää polkemalla muiden ehdotukset pohjamutiin ja pitämällä oman päänsä.
Tämä henkilö ei ollut koskaan ennen ollut Indonesiassa aikaisemmin ja kuvitteli kuitenkin tietävänsä kulttuurista ja ihmisistä kaiken. Heitteli työkavereistaan rasistisia huomautuksia. Ajatteli varmaan, ettei resorttia ollut edes olemassa ennen kuin hänen korkeutensa saapui paikalle.
– En halua, että nämä ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan, haluan heidän vain tekevän niin kuin minä sanon.
Mutta täytyy sanoa, ettei kaikki ollut täysin hänen syytään.
Meidän pomomme kohteli uutta tulokasta kuin kuningasta, antoi tälle nimenkirjoitusoikeuden firman tileille saman tien, vei kaupunkiin syömään, juomaan ja iloitsemaan maksullisten naisten palveluista. Usein lounaalla työpäivän aikana he juttelivat italiaksi koko ruokailun ajan minun istuessani vieressä hiljaa, enhän puhu kieltä. Sovinistisukelluskouluttajalle annettiin kolme kertaa enemmän palkkaa, hänen työlupansa oli totta kai maksettu, hänen lentonsa ja hotellinsa Italiassa ja Singaporessa oli maksettu, minä jouduin itse maksamaan viisuminhakureissun Singaporeen ja nukuin kaverini sohvalla. Kaljupäälle maksettiin kahdeksan sataa dollaria hurvittelurahaa kolmen päivän reissuun, minulle ei annettu latiakaan.
Ja meidät oli siis palkattu samaan työhön. Työtehtävämme olivat samat sillä erolla, että kollegani asuisi resortissa (eli olisi töissä usein myös iltaisin), kun taas minä lähdin töiden jälkeen kotiin. Silti olin usein töissä kymmenestä kahteentoista tuntia, kuusi päivää viikossa.
Valitin järkyttävästä palkkaerosta pomolleni, joka sanoi, että oli kiinnittänyt toisen kouluttajan resorttiin jo aikaa sitten, ja siksi hänen palkkansa oli huikeasti minun palkkaani suurempi. Sanoin, ettei selitys riitä, ja sainkin aikaan pieniä muutoksia työnkuvissamme.
Mitä enemmän aikaa kului, sen sietämättömämmäksi kollegani käytös muuttui. Managerina toiminut nainen joutui lähtemään resortista, koska hän ei saanut veljensä häiden vuoksi yhtä viikkoa lisälomaa. Kun oli neiti Italian viimeinen ilta saarella, häipyivät pomo ja laita-se-sukka-housuihin-kouluttajakollegani yhdessä kaupunkiin yhteisille riennoillensa, vaikka pomo oli luvannut järjestää ystävälleni läksiäiset. Samana iltana resorttiin myös saapui seitsemäntoista uutta vierasta, eikä kukaan ollut maininnut minulle sanallakaan, että miehet ovat aikeissa häipyä juhlimaan. Kun kaverit olivat jo häipyneet kemuihinsa, sain tietää uusista vieraista, ja jouduin jäämään töihin yöksi.
Pitkän päivän päätteeksi istuimme ystäväni kanssa terassilla tuumaillen, että ”this is a man’s world”, ja varsinkin tässä resortissa vain miesten hyvä-veli-kerholla on merkitystä. Neiti Italia laittoi pomollemme tekstarin, että voimmeko juoda hänen viimeisen iltansa kunniaksi yhden pullon valkoviiniä. Pomo, joka tuhlasi illan aikana rahaa hänen ja kollegani rientoihin juottoloissa miljoonien edestä sanoi, että meidän pitäisi maksaa pullo itse.
Kiitos hei totesi naispuolinen työkaverini ja lähti seuraavana aamuna katsomatta taakseen. Jäin yksin.
Tilanne paheni, kun pomomme lähti Italiaan raskaana olevan vaimonsa luokse. Ennen olimme tasaveraisia diving centerin sukelluskouluttajia, nyt kollegastani tehtiin resortista vastaava henkilö pomon poissaollessa.
Jos kusipää-rasisti-italialaismies oli ennen mulkkumainen, nyt hänen käytöksellään ei ollut minkäänlaisia rajoja. Kaikki tekemäni asiat olivat väärin. Kun hoidin asikkaiden tarpeita vastaanoton kanssa, ja ilmoitin asiasta jälkikäteen munapäälle, sai hän järkyttävät raivarit ja alkoi huutaa sekä minulle että vastaanoton jampalle. Ettemme olleet kertoneet hänelle. Aivan normaaleja jokapäiväisiä asioita, asioita, joita olin hoitanut jo ennen kuin hän tuli koko työpaikkaan. Kaikki, mitä ehdotin, dumattiin. Kun perheeni oli kylässä ja tekemässä sukelluskurssia, vei kollegani kaikki regulaattorit aamulla veneisiin paikallisten sukelluskoululaisten käytettäväksi täysin vastoin kaikkia ohjeita. Jos meillä oli erimielisyyksiä esimerksiksi kurssin sisällöstä, hän peruutti seuraavan päivän veneeni ja ilmoitti joskus tekstiviestillä, että minulla olisi tänään vapaapäivä, koska en osaa käyttäytyä. Erään kerran hän jätti minut ja sukelluskurssista maksavan veljeni rannalle tunniksi huvikseen. Lähetti ala-arvoisia tekstiviestejä eikä pystynyt järkevään keskusteluun.
Hän itse ei tiennyt järjestömme sääntöjä ja laittoi sukellusoppilaita vaaratilanteisiin vastoin ohjeita, väitti tietävänsä kaiken. Loppujen lopuksi aina kävi ilmi, että minä olin ollut oikeassa. Ja aina hän vain väisti kritiikin itseään kohtaan, alkoi huutaa ja rähjätä. Minulle myönnettiin ”Certificate of excellence” hyvien sukeltaja-arvioiden vuoksi, ja kaljupää sai asiakkailta huonoa palautetta käytöksestään. Hän huusi paikallisille sukellusoppilaille kurssin aikana vieraiden läsnäollessa.
– Jos olet tullut tänne vain pitämään hauskaa, voit poistua altaasta saman tien!
Usein lamaannuin, vaikka voin olla aika tiukka suustani, jos niikseen tulee. Tämän miehen käytös oli kuitenkin niin käsittämättömän törkeää, etten osannut sanoa hänelle kunnolla vastaan. En tiedä, miksi jäin paikkaan niin pitkäksi aikaa. En voinut uskoa, että joutuisin ottamaan loparit, sillä tiesin, etten ollut tehnyt mitään väärää. Kouluttajakollegani kuitenkin puhui selkäni takana pomollemme minusta jatkuvasti paskaa, ja pomomme ei taida vieläkään tietää, että minä pystyisin monilla tiedoillani sulkemaan koko resortin. Muun muassa sillä tiedolla, että työntekijällä työluvan maksattaminen on vastoin Indonesian lakia.
Mutta halusin yrittää. Aloin sanoa hänelle vastaan, ja vastaukseksi sain aina huutoa ja vähättelyä. Tai sitten hän heitti kaikki muistiinpanoni ja sukelluskursseihin liittyvät materiaalini ROSKIIN. Hän ei kuulemma tiennyt kenen ne ovat, ja koska olin juuri silloin vapaalla, kun mies inventaariota teki, hän ei voinut minulta asiasta kysyäkään.
Viimeinen niitti kuitenkin tuli hääpäivänäni, jolloin tämä pikkumunainen pienen miehen syndrooman omaava rasisti-sovinisti-kiusaaja aiheutti verenpaineen nousua ennen seremonian alkua. Siloin päätin, että jättäisin tämän työpaikan takuulla.
Kun pomomme tuli takaisin Italiasta, irtisanouduin työstäni. Anelujen jälkeen lupasin jäädä vuoden loppuun.
En ole koskaan tuntenut niin suurta helpotusta kuin hetkellä, jolloin sain lopputilin käteeni ja kävelin ulos resortista. En enää koskaan alentuisi samaan tilanteeseen. Nyt ihmettelen, miten siedin tilannetta yli puolen vuoden ajan. Ja tämä kiusaaja on työpaikassaan edelleen.