Muurit

Istuin Kapkaupungin keskustan nettikahvilassa, kun kuulin kovan pamauksen kadulta. Koko matkan ajan olin tuumaillut, että Kapkaupunki on mainettaan turvallisempi ja rauhallisempi kaupunki. Siksi luulin pamauksen olleen vain puhjennut rengas tai muu vastaava harmiton tapaus. Väärässä olin, joku sai luodin päähänsä keskellä kirkasta päivää keskellä ihmisjoukkoa. Poliisit ja ambulanssit tulivat paikalle selvittämään tilannetta, sireenit soivat.

Kapkaupungin rikkaat asuvat muurien ja sähköaitojen ympäröimissä huviloissa, mustat köyhät on ahdettu kaupungin laidalle valtaviin slummeihin, peltisiin rotiskoihin joita kai kodeiksi kutsutaan. Apartheid on ohi, mutta tasavertaisia ihmiset eivät täällä ole. Kaupungissa on paljon rikollisuutta ja väkivaltaisuuksia. Väkivalta on asia, jota pelkään. Sitä ei onneksi tarvitse pelätä kotona Indonesiassa, ainakin vähemmän kuin Helsingin Vaasankadulla.

Istun nyt oman vuokrahuvilani pihalla enkä näe kadulle muurien taakse. Teljetään kurjuus aitojen taakse eikä sitä tarvitse sitten enää miettiä.

 

NYT…

…rakastan

1. Elämää

2. Vapautta

3. Toivoa

 

…en rakasta

1. Muureja

2. Epätasa-arvoa

3. Väkivaltaa