Aaltoa odotellessa

Meren voimaa ei kannata aliarvioida. Tämän saimme jälleen kerran todeta odottaessamme aallon pyyhkäisevän saaremme ylitse.

Lähdettiin perjantaina 11.3. vapaapäivän kunniaksi käymään läheisessä kaupungissa ruokaostoksilla, jäätelöllä ja pitsalla. Ja päivän tulisi kruunaamaan se, että kaksi kaveriani tulisi Suomesta saakka moikkaamaan minua.

Kun veneemme lähti likaisesta ja vesisateisesta satamasta takaisin kohti paratiisisaartamme, esitteli sukellusresortin omistaja uutta iPhoneaan ylpeänä. Tutkittiin siinä langattoman netin mahdollisuuksia keskellä merta kun uutissivustot alkoivat täyttyä maanjäristysuutisista. Japanissa oli järissyt kymmenen kilometrin syvyydessä tavallista voimakkaammin ja aalto oli pyyhkäissyt rannikon yli tuoden valtamerilaivoja kaupungin keskustaan.

Siinä lueskeltiin uutisia venematkalla ihmetyksen vallassa. Alkoi mieleen hiipiä se tosiasia, että koska saaremme on Indonesian yksi pohjoisimpia, ei menisi kauan aikaa siihen, kun mahdollinen aalto saavuttaisi myös meidät.

Ajatus tsunamista kuitenkin työntyi pään taka-alalle esitellessäni vierailleni uutta kotiani ja huurteisen viilentäessä kurkkujamme keskustelut keskittyivät kevyisiin aiheisiin. Pikkuhiljaa alkoivat kuitenkin omistajien ja matkalaisten puhelimet piristä, kun huolestuneet ystävät, sukulaiset ja naapurit alkoivat soitella ja tiedustella, olemmeko tietoisia maailman tapahtumista. Siinä kävi sitten ilmi nettiä selaillessamme, että koko Tyynellemerelle on annettu tsunamivaroitus.

Hetken sulattelimme asiaa. Oliko aalto todella tulossa? Kuten Sinuhe jo totesi, että varmuus on paras, joten sukelluspaikan omistajat päättivät siirtää kaikki turistit resortin ravintolaan, joka sijaitsee 23 metriä merenpinnan yläpuolella ja on koko saaren toiseksi korkein kohta. Hetken päästä Suomen suurlähetystöstä soitettiin ja tiedusteltiin suomalaisturistien tilaa. MTV3:n ja Novan uutishuoneista soitettiin ja kyseltiin, onko paniikkia.

Ei ollut paniikkia. Ainut huoli oli se, onko kaikille tarpeeksi kylmää olutta yläkerran jääkaapissa. Venäläiset turistit olivat suivaantuneita siitä, että yösukellus oli peruttu. Kaksi nuorempaa suomalaisnaista oli hieman peloissaan. Mutta mitä pidemmälle ilta eteni ja pimeys laskeutui sademetsään alkoi suurta osaa reissaajista hieman huolestuttaa. Puhelimet pirisivät, kaikki seurasivat netistä, missä aalto liikkuu ja koska sen olisi määrä iskeä saarellemme. Koko päivän oli ollut laskuvesi ja nyt vesi alkoi pikkuhiljaa nousta kohti rantaa ja aaltojen äänet voimistuivat. Se oli kuitenkin täysin normaalia ja jokapäiväistä, jota yritimme varsinkin uusille vieraille kertoa.

Saaren paikalliset asukkaat olivat paniikissa ja matkasivat moottoripyörillänsä saaren korkeimmalle kohdalle. Ihmiset itkivät matalissa kylissä. Jos aalto sinne yltäisi, menettäisivät kaikki kotinsa tai kenties jopa henkensä. Moni kalastaja oli yökalastamassa keskellä merta ilman matkapuhelimia ja sukulaiset olivat huolissaan.

Saartamme ympäröi hyvin syvä vesi ja koralliriutta on pystysuora. Aaltohan ymmärtääkseni tarvitsee rannan kasvaakseen suureksi. Paikka ei ole siis ideaali tsunamiaallon syntymiselle ja ravintola on hyvin korkealla merenpinnasta. Kun aallon piti iskeä, ei kukaan huomannut yhtään mitään ja pikkuhiljaa helpotus levisi turisteihin ja paikallisiin. Kaksi tuntia sen jälkeen, kun aalto oli tietojemme mukaan ollut saaremme kohdalla, alkoivat viimeisimmätkin luottaa siihen, että turvassa ollaan. Alakerran baari aukeni jälleen ja musiikki alkoi soida.

Keskiyöllä kävelin metsän poikki kotiin ja menin nukkumaan. Kotini on rantaviivasta 50 metrin päässä. Aaltojen kohina on aina ollut rahoittava ääni, ei koskaan pelottava. Eikä ääni kauhistuttanut tälläkään kertaa. Kun tsunami iski Tapaninpäivänä 2004 Aasian rannikoille, olin Singaoressa turvassa Sumatran takana. Nyt suurta saarta ei turvana ollut, mutta tiesin silti, ettei minun aikani tällä planeetalla ollut vielä ohi. Edessä on vielä paljon seikkailuja meren äärellä.

Mutta kunnioitus luontoa kohtaan ei ainakaan tämän tapauksen jälkeen heikentynyt. Jälleen kerran ihminen joutui toteamaan, ettei se pystykään hallitsemaan kaikkea.