Paluu trooppiselle palmusaarelle Kapkaupungin “tavallisen elämän” jälkeen oli jälleen pienoinen kulttuurisokki. Että “ai niin, meillä ei tosiaan ollutkaan suihkua kylpuhuoneessa eikä sähköä päiväsaikaan”. Gekot olivat kakkineet sängyn täyteen gekonkakkaa. Vaatekaapit olivat homeen peitossa, vaatteista puhumattakaan. Monsteriampiaiset olivat tehneet pesän meidän kattoon, sisälle. Kissat olivat muuttaneet kotoa resortin keittiön puulieden alle, pennut näyttivät kaivosmiehiltä mustine nassuineen, […]

  Ihanaa ystävänpäivää kaikille Lilyläisille! Rakastetaan toisiamme ja suvaitaan erilaisia, kaikkia,  jooko? 🙂   Kuvassa rakkaat kisut, jotka odotti matkalaisia Etelä-Afrikasta kotiin. Lisää kotiinpaluusta täällä Lilyssä pian.   NYT… …rakastan 1. Ystäviä Suomessa, kova ikävä on 2. Kaiken maailman karvaisia katteja 3. Omaa oloa   …en rakasta 1. Hajonnutta tietokonetta, joka estää Skypen käytön 2. […]

Kuvassa Hyväntoivonniemi, jossa kaksi valtamerta kohtaavat. Awww, finally together. Reissua eteläafrikkalaisiin häihin oli kestänyt jo reilut kolme viikkoa, kun oli aika sanoa lähiperheelle hyvästit. Anoppi, appiukko, dementoitunut täti sekä veli tuoreen vaimonsa kera lähtivät takaisin kohti Englantia, kylmää Eurooppaa. Meillä oli vielä pari päivää aikaa ennen kuin lentomme tropiikkiin lähtisi, joten saimme koko villan itsellemme […]

Anonyymi, 27v, isäkokelas kirjoittaa ajatuksiaan ensimmäisen lapsen odottamisesta

Matka Kapkapunkiin tuoreen kihlattuni kanssa megalomaanisen klaanin (=suku) keskelle jatkuu. Seuraavana olivat vuorossa veljen häät, joihin jouduimme tietämättämme best manin ja morsiusneidon rooleihin. Häät eivät kuitenkaan menneet niin kuin Strömsössä. Koko seremonia oli farssi, osa yritti pidätellä nauruaan, osa ulvoi kyyneleet valuen, morsiuspari mukaan lukien. Koottuja kommelluksia: Ennen seremonian alkua pastorin paperit lensivät tuulen mukana […]

Ensimmäinen kohtaaminen tulevien appivanhempien kanssa ei kai koskaan ole helppoa. Itse olin tutustunut mieheni isään jo ennen suhteemme alkua, ja tulimme appiukon kanssa hyvin toimeen. Äidistä sen sijaan olin kuullut huhuja ja jos jonkinmoisia kauhutarinoita, joten ensitapaaminen luonnollisesti jännitti. Minä ja mies pakattiin laukut täyteen nihkeän kosteita t-paidan tapaisia ja matkattiin pitkä matka Indonesiasta Etelä-Afrikkaan […]

Olen 36-vuotias nainen, joka kuvittelee tai ainakin toivoo olevansa vielä kovinkin nuori, Olen iloinen hiljattain kokemastani havahtumisesta, että ei tässä kovinkaan vanhoja vielä olla…

Välillä elämässä poltetaan kynttilää isolla liekillä, saadaan suuria pokaaleita yöjuoksun kuningattaren tittelillä ja välillä uppoudutaan sohvan uumeniin, pukeudutaan harmaaseen flanelliin ja ainut mikä palaa, on koivuklapi.

Rimpuilen yrittäessäni pitää kiinni omakotitalosta sen ihanuuksineen ja velvollisuuksineen, joista välillä viis veisaan ja välillä stressaan – ainakin naapurien vuoksi. Jotkut heistä kun eivät muuta tee, kun puunaavat pihojaan ja kiillottavat julkisivuaan. Tekopyhyyttä? Eikö niillä ole mitään muuta ELÄMÄÄ? Ja millä ilveellä ne jaksaa tikata perennapenkkejään ja luoda portinpieleen viikon välein vaihtelevia ruukkukukka-astelmia?