Kohti unelmaa

 

Jos paratiisisaari alkaa tuntua Alcatrazin kaltaiselle, on aika vaihtaa ainakin toistaiseksi maisemaa. Yli viisi vuotta mielettömän kauniilla Indonjen pikkusaarella jäi taakse viime vuoden loppupuolella. Jäi jossain vaiheessa tämä blogin kirjoittaminenkin ihan kokonaan, kun tuntui ettei mitään uutta ollut enää sanottavana. Jokainen päivä oli kuin murmelina ja vaikka se ihanaa olikin, alkoi moni kulttuurisidonnainen asia käydä kupoliin sen verran että oli aika kokeilla siipien kantavuutta jossain toisessa ympäristössä.

Ja niin otettiin vastaan uusi työ Dominikaanisessa tasavallassa. Täällä ollaan! Tosin ei enää kovin kauaa, sillä ehdin jo irtisanoutua tästäkin työstä. Niin ihanaa kun onkin syödä joka päivä tuoreita ja halpoja avokaadoja ja passiohedelmiä, moni asia tässä paikassa mättää. Suurimpana syynä aika olematon riutta. Sukellusalalla korallit, kalat, näkyvyys ja merenelävät ovat kaikki kaikessa, tuotteeseen on uskottava jotta sitä voi myydä. Ja meistä ei kumpikaan nyt oikein usko tähän tuotteeseen. 

Toisekseen sukelluskeskuksen omistajat ovat aivan pihalla kaikesta ja joudumme tavallaan perustamaan firman heille alusta saakka ja jos semmosen homman tekee, niin mieluiten sen tekisi sitten itselleen. Teksasilaiset omistajat ostivat eläkeunelmansa vähän liian aikaisin, ja kuvittelivat ilmeisesti jenkkilästä käsin pyörittävänsä firmaa Karibialla vasemmalla kädellä. Ihania ihmisiä ja kaikkea hyvää heille, mutta minä ja herra T emme ole nyt ratkaisu firman miljoonaan ongelmaan.

Kolmannekseen tämä kyseinen hiekkarannanpätkä, jolla sukellushommia tehdään, on enemmänkin maksullisten naisten, parittajien sekä 60+ miehien kohtauspaikka ja se ei vaan sovi meikäläisen pirtaan lainkaan. Viereinen kylä on tosin todella kiva surffareineen ja surffiaaltoineen ja tekemistä täällä riittää. Mutta koska suurin syy oli se, ettei uskota nyt tähän settiin riittävästi, eivät vapaa-ajanviettomahdollisuudet itsessään valitettavasti riitä.

Eli kohti unelmaa! Nyt on sen aika. Ostin eilen lentoliput uuteen kohteeseen. Sinne minne meidän olis pitäny mennä ilman tätä Väli-Amerikkasäätöä tässä välissä. 

Eli Auringonpolttamat on taas liekeissä. Syvät pahoittelut kaikille lukijoille että tässä välissä meni ikuisuus ilman ainuttakaan postausta.

Pus