Kun he kaksi saivat toisensa

Polttarireissu Thaimaahan oli takana. Häät nurkan takana. Sukulaiset ja ystävät saapuisivat saarellemme millä hetkellä hyvänsä. Ihana tunne. Vaikka sata asiaa edelleen tekemättä, ei se haitannut. Oli ollut niin kova ikävä kaikkia rakkaita.

Hääpäivänä naiset suuntasivat toiselle saarelle nauttimaan sushi-lounasta ja ottamaan rentoututtavia minihierontoja spahan. Miehet pakkasivat juhlapaikalla juomia jäihin ja söivät makkaroita, häissä kun ei tarjoiltu lihaa allerkijoittaneen vakaumuksen vuoksi. 

Isä talutti minut alttarille, kaikki parkuivat jo siinä vaiheessa. Ilma oli kuin morsian. Vesi oli korkealla, tuuli hulmutti kutreja. 

Seremonia oli kaunis, lapulle kirjoittamani vihkivalat tulivatkin ulkomuistista. Kaikki katosi, siinä rannalla olimme vain minä ja mieheni, tästä ikuisuuteen.

”Tahdon”

Valokuvasessioiden jälkeen suuntasimme veneillä kohti juhlapaikkaa, jossa paikallinen noin kolmenkymmenen hengen puhallinorkesteri soitti lauluja saapuville juhlavieraille. Kotipihamme oli koristeltu upean näköiseksi, tulia ja valoja oli joka paikassa, pöydät notkuivat herkkuruokia. Sukulaiset ja ystävät pitivät puheita kahdella kielellä, sulhasen yksi parhaista ystävistä oli myös lähettänyt katsottavaksi kamalan nolon videon. Nauru raikasi, aika kului siivillä.

Kaaso esitti upean tulishown, kokkokin oli. Keinuin valkoinen mekko hulmuten pihapalmun keinussa katsellen tähtiä ja kokkoa ja ihmisiä rannoilla. Vieraat tanssivat ja ilakoivat pihalla hieman humaltuneina ja hymy korvissa.

Ihmiset kotoa olivat lähettäneet ihania lahjoja, ystävien lahjat lämmittivät mieltä ja itku oli herkässä. Niin kovin olisin halunnut jakaa tämän päivän kaikkien parhaimpien ystävieni kanssa. Mutta paikalle saapuneet ystävät ja perheenjäsenet tekivät illasta uskomattoman. Yö ja uni tulivat liian aikaisin, en olisi koskaan halunnut sen päivän päättyvän.