Laajennettu omistajuuskäsite
Oma on omaa ja omista pidetään huoli. Lainata voi jos palauttaa. Varastaa ei saa, varsinkaan yhteisistä hyvistä. Olen tässä lähiaikoina huomannut, että kaikki eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla ja jotenkin minun pitäisi osata se hyväksyä.
Kun palasin Suomesta takaisin toiseen kotiini tänne Indonesiaan, huomasin, että muutama tavarani oli vaihtanut sillä aikaa omistajaa. Hajamielinen ja ehkä kevyen leväperäinen mieheni oli lainannut jollekin reppanalle turistille minun Pariisista ostaman punaisen mekon. Miksi juuri sen mekon, miksei ihan mitä tahansa muuta retkua? Koskaan en nähnyt sitä lempileninkiä enää. Lähtiessäni mies oli vedonnut sähköjen ajoittaiseen puuttumiseen vinkuessaan minikaiuttimiani lainaan siksi aikaa, kun olin töissä Suomessa. Takaisin tultuani ei tuota ihanaa pientä Singaporen minikaiutinta ollut enää missään. ”Ihan varmasti se oli täällä vielä viime viikolla.” Ahaa, ei ole enää. Samoin oli käynyt myös muutamalle korulle, jotka tosin löytyivät pyykkärimummon kaulasta pari viikkoa myöhemmin.
Kun olin Suomessa, oli kaukokaipuinen mieheni laittanut vasempaan nimettömäänsä tänne jättämäni sormuksen. Yhtenä päivänä ei sormus kuitenkaan ollut enää sormessa eikä sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Kaksi kuukautta myöhemmin sormus oli ilmaantunut sukellustankkien täyttäjän sormeen, oli kuulemma saanut sormuksen joltain suomalaiselta turistilta lahjaksi. Olin ostanut sormuksen Balilta.
Sama kävi oikeiden crocksien suhteen. Kovin väitti venepoika, jonka kuukausitulot ovat viidenkympin luokkaa, appiukon kenkiä omikseen. Ei sillä, etteikö poju olisi niitä popoja ansainnut, mutta en voi jaksaa hyväksyä ”löytäjä saa pitää” -asennetta sillä mentaliteetilla, että kun selkänsä kääntää, niin kama vaihtaa omistajaa.
Eilen kävin kävelemässä kylillä ja näin mukavan näköisen miekkosen päässä Helsingin sukelluskeskuksen sukellushuivin. Oli varmaan kioskista ostanut. Ja paikallisella kalastajalla oli viidakkopojan parhaan kaverin cowboy-hattu päässään kalastusreissulla, hyvin suojasi polttavalta auringolta. Resorttiin muistoksi jätetty hattu löysi tiensä vaihtokauppojen kautta kalastajan päähän.
Hiekalle jätetyt varvastossut ovat kenen tahansa käytettävissä, kuuluvat kaikille. Samoin veneiden bensiini. Kun joku työkavereista lainaa taskulamppuasi, älä kuvittelekaan näkeväsi sitä enää ikinä. Tai ehkä vonkauksen jälkeen saat lamppusi takaisin kahden kuukauden jälkeen, patterit tosin puuttuvat.
Kun poliisipäällikkö pyysi resortin omistajan vesiskootteria lainaan, ei pomo ehkä tiennyt saavansa menopelinsä takaisin seitsemän kuukauden jälkeen.
Tulevissa häissä ei varmasti tarvitse huolehtia vanhasta perinteestä ”jotain lainattua”. Jokaisella vieraalla on mukana jotain minulta lainattua.