Onko hinta laadun tae?
Milloin laatuun kannattaa satsata? Onko tuotteen hinta takuu siitä, että tuote on hyvälaatuinen? Vanha sanonta ainakin kertoo, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa, joten kyllä ainakin entiseen aikaan hinta on kertonut myös tuotteen laadusta.
Itse olen koko elämäni ollut hyvin tarkka rahankäytöstäni ja yrittänyt säästää missä suinkin olen pystynyt. Parin viime vuoden aikana kuitenkin suhteeni rahankäyttöön on muuttunut, ja olen alkanut satsaamaan kalliimpiin tuotteisiin. Liekö muutos johtunut kohonneesta elintasostani vai iästä, mutta en enää jaksanut joka kerta kaupassa käydessäni välittää siitä, onko tuote halpa vai kallis. Jos pidin siitä, ostin sen. Mutta älä ymmärrä väärin, erittäin harvoin sorruin ostamaan mitään turhaa, kaikki ostokseni ovat lähes aina olleet harkittuja (okei, lukuun ottamatta niitä pinkkejä kaprihousuja).
Nyt kun kuitenkin asun Indonesiassa ja tulen toimeen paikallisella palkkatasolla, joudun jälleen pohtimaan ostosten hintaa eri tavalla kuin kotona Helsingissä. Käväisin pakollisella viisumireissulla Singaporessa tuossa muutama päivä sitten ja ostin jotain, johon ei oikeasti rahani edes riittäisi: Havaianaksen varvastossut.
Nyt ei kuitenkaan puhuta 49 000 euron legginsseistä, johon Maria Veitola viittasi toukokuun Imagen kolumnissaan (aiheena luksus), vaan noin 25 euron släbäreistä. Samalla rahalla kun olisin saanut Indonesian lähikaupungista perustossuja yli kymmenen paria. Mutta voinko nyt luottaa siihen, että varvastossut kestävät käytössä kauemmin? Takaako kymmenkertainen hinta sitä, että tuote on laadukas, vai maksoinko vain brändistä?
Nyt kaivataan kommentteja! Milloin mielestäsi laatuun kannattaa satsata jopa kymmenkertainen summa ja missä menee raja? Ja onko hinta laadun tae?
Aurinkoa!
Jemma T
NYT…
…rakastan
1. Uusia ihania pinkkimustia varvastossuja
2. Singaporen Marche-ravintolaa (kiitos miles before I go –palstan Heidi!)
3. Kesävieraita
…en rakasta
1. Ruostetta Fiskarsin saksissa
2. Tuulettimen hajoamista
3. Läppärin korjauksen epäonnistumista