Nimeni on Jemma T, olen hullu kissanainen
Pienellä saarella tarvitsee seuraa. Tosin mieheni hankki neljä vuotta sitten kolme kissanpentua ihan muista syistä. Heräsi kuulemma keskellä yötä siihen, että viidakkorotta nakersi kantapäätä. On niissä paljasjalkaisen kantapäissä kyllä nakerrettavaakin, mutta se on toinen aihe. Miehellä meni hermot rottaogelmaan ja mikäpä parempi rottavahti kuin katti.
Kolme kissanpentua. Naarasta. Vuotta myöhemmin kissoja oli triplaten ja lukuhan kasvaa ekspotentiaalisesti ihan lyhyelläkin matematiikalla. Kuulemani mukaan perinteisesti maatiloillakin kissanpennut vietiin syntymän jälkeen saunan taakse ja ongelma oli sillä hoidettu. Minä en kuitenkaan kissoja tappamaan ryhdy, se on aivan saletti. Vastuu on otettava jos eläimiä hankkii.
Olen nyt asustellut täällä saarella muutaman vuoden ja kissoja on kertynyt. Suurimmalle osalle on löytynyt uusi koti, moni on myös kuollut koiran tappamana. Osa on varastettu (todennäköisesti pataan) ja osa kadonnut lomien aikana. Indonesiassa kissa (eikä koirakaan) ei ole samankaltainen lemmikki tai ainakaan perheenjäsen kuin mihin olemme tottuneet, täällä kissoja pyörii jaloissa ja niitä ruokitaan ja paijataan, mutta jos siimaan ei tarttunut aamulla yhtään kalaa, grillataan kissasta illallinen.
Kotona OLI ikean lamppu.
Tällä hetkellä minulla on yhdeksän aikuista tai nuorta kissaa, joista pidän huolen. Ruokin kahdesti päivässä ja vettä on tarjolla koko ajan, osa nukkuu kanssani yöt ja osa käy silloin tällöin moikkaamassa mamia. Kissat jakavat suuren puutarhan kolme koiran ja parin kanan kanssa, hiiriä ja rottia ei ole näkynyt vuosiin. Reppureissaajat tänäpäivänä kiittäisivät jos tietäisivät, että muutama vuosi sitten jokaikinen rinkka sai matkamuistoksi mojovan reijän rotan toimesta.
Välillä raivostuttaa, kun elukat hajottavat kaiken, muun muassa viimeisimpänä aika uuden television. Lasisia laseja meillä ei ole ollut pitkään aikaan, juomme muovimukeista ihan vaan käytännön syistä. Mutta kissat ovat loppujen lopuksi minulle elinehto täällä kaukana kavereista ja perheestä, ne ovat mieheni lisäksi minun perheeni ja kovin rakkaita kaikki. Ilman kissojani en enää täällä asuisi. Hullu kissanainen ilmoittautuu.
Ai miksei kissoja ole leikattu, jotteivat ne lisääntyisi? Kerron seuraavassa postauksessa lisää paikallisten eläinpuoskalääkäreiden tasosta.
Kattiterkuin,
Jemma T
